Diakonissa Lyyli Levänen kirjoitti Tildalle Onandjokuessa 24.8.1953 näin:

" Oniipassa oli kotona Eero Kanniainen. Hän ajoi kohta perjantaiaamuna Olukondaan johon edellisenä iltana olivat saapuneet Suomesta tulleet uudet lähetit. Hän sai sieltä tuomari Airikkalan mukaansa arkkua tekemään. Se valmistui iltapäivällä. Vuorasimme sen täällä valkoisella päältä ja sisältä ja sisaret laittoivat kannelle rypytetystä kangaskaistaleesta kauniin ristin. 7 ruusua ja aspiragusta koristivat päällimmäisinä arkun kantta kun Kaapo oli sinne pantu makaamaan. Hänellä oli rauhallinen ilme kasvoillaan eikä hän muuttunut kuollessaan oudon näköiseksi.

Kokousväki oli tullut Ondandjelasta ja auringon laskiessa perjantai-iltana hänet vietiin hautaan. Lauloimme verannallamme lähtiessä virren 589. Veljet kantoivat Kaapon tomumajan autoon portille, meitä oli paljon saattajia, sekä valkoisia että mustia. Hänet laskettiin hautaan, peitettiin puolittain, laulettiin sekä Suomeksi että ambolaisia kuorolauluja. Leonard Auala piti lyhyen rukouksen, jonka jälkeen palasimme kotiin kuun paistaessa ja läntisen taivaanrannan punertaessa laskevan auringon hehkuttamana.

Lauantaina valmistimme hautajaisia ja veli Kojo lähti hakemaan lännen työtovereita. Sunnuntaiaamuna olikin sitten koolla melkein koko Ambomaalla oleva lähettikunta, kolme ulkolaista ja suuren suuri maakalaisten joukko. Oniipassa oli sinä päivänä seminaarin 40-vuotisjuhlat ja kaikki Ambomaan opettajat ja papit olivat kokoontuneet juhliinsa ja saivat näin kokoontua saattamaan entistä opettajaansa haudan lepoon. En ole nähnyt näin suurta hautajaisjoukkoa muiden kuin kuningas Martinin haudalla silloin kun hän kuoli.

Kaapon hautaus oli juhlallinen. W. Kivinen puhui suomeksi "Yhdyskuntamme on taivaissa" -sanojen johdolla ja siunasi Kaapon maallisen majan haudan lepoon. Sitten puhui esimies Eriksson afrikaansiksi, Erkki Hynönen osikuanjamaksi, Leonard Auala osidongaksi ja ne toisetkin papit pitivät lyhyitä puheita. Laulettiin suomeksi virsi 615 ja Onandjokuen nuorten kuoro lauloi muutamia kauniita laulujaan hautaa umpeen luotaessa. Kumpu peittyi kukkasilla. Helmi Haapanen laski seppeleen Sörnäisten kansanopiston puolesta, Ilmi Laitinen Utajärven ystäväin puolesta. Sitten juotiin kiireesti kahvit, oli jo aika mennä kirkkoon.

Kirkon jälkeen osa vieraista söi meillä päivällisen, osa Oniipassa. Hautajaisillallinen oli meillä kaikille ja sen jälkeen pidimme muistoseurat.

Työtoverit muistivat monta hyvää asiaa Kaapon tunnollisuudesta, ahkeruudesta, ystävällisyydestä kaikkia kohtaan, olipa hänen lähellään musta tai valkoinen. Kaikkia hän auttoi niin mielellään, ei kuulunut mutinaa ja pahoja sanoja. Kyllä hänet pantiin esikuvaksi uusillekin läheteille. Mutta sitten puhui Miina Anttila ja miltei itkimme kun hän puhui lesken rovosta, joka oli ihmisten mielestä halpa-arvoinen, mutta Jeesuksen silmissä kaikkein kallisarvoisin uhri, leski antoi kaiken mitä hänellä oli, kaiken elantonsa. Miina sanoi, että sinä Tilda olet sellainen antaja, sinä olet antanut kaiken mitä sinulla oli, panit sen Herran uhriarkkuun. Herra siunasi sitä leskeä ja varmaan antoi hänelle mitä hän tarvitsi ja niin on aivan varmasti Herra sinuakin Tilda siunaava kun sinäkin annoit kaiken, antaessasi miehesi, hoidellessasi yksin sairaita ja kuolevia lapsiasi puutteiden ahdistaessa. Et edes sanomaa mieheltäsi pitkiin aikoihin saanut kun sotakin oli. - Ja teidän puolestanne rukoilimme että tämä Herran siunaus lepäisi sinun ja lastesi yllä. Jumala sinua siunatkoon Tilda.

Parhain terveisin Lyyli L.

Valokuvia otettiin haudalta. Lähetämme kun valmistuvat."