Gabrielin viimeinen kirje kotiin.

Gabriel Asikaisen Ambomaalta 16.7.1953 vaimolleen Tildalle Utajärvelle sanelema kirje. Se jäi viimeiseksi. Hän kuoli 20.8.1953. Kirjeen kirjoitti kirjoituskoneella hänen sanelustaan diakonissa Lyyli Levänen.

Elämämme voi joutua muutosten alaiseksi. Vast´ikään minullakin menin oikein tyydyttävän hyvin, voimat riittivät kohtalaisesti kohtalaisiin työpäiviin ja työtoverit uskoivat jopa entistään vastuunalaisempia tehtäviä suoritettavaksi.

Kaksi päivää enää oli jäljellä, kun olisi ollut lähdettävä Swakopmundiin tehdäkseni siellä uuteen koulukotiin vesijohtotyöt. Tuona aamuna aloitettuani työt, tunsin omituista kuristusta kurkustani, erittäinkin kaulavaltimoissa, ja sydän tykytti. Istahdettuani hetkisen se meni kuitenkin ohi, ja koko työpäivä pajassa myös hyvin, kunnes illalla saunaan mennessä tunsin samaa ahdistusta kurkussa ja koko rinnassa ja saunasta palattua otti täysin huono vointi valtaansa ja äärimmäisin ponnistuksin pääsin huoneeseen, jossa ankarat oksetukset ja rinnasta hartioihin kauttaaltaan oli kova tuska.

Yö oli vaivalloinen, mutta helpotti vähän. Seuraavana päivänä saatettiin sairaalaan. Sitä seuraavana selveni tilanne: on veritulppa sydänlihaksessa. Sitä seuraavana päivänä todettiin, että on myös vähän verta valunut keuhkon pohjalle. Jos tämä tulppa pääsee hyvin arpeutumaan, voi siitä vielä tulla tyydyttävä, mutta jos kulkee edelleen, on vaara suuri. Tämän hoidon a ja o on hiljaisuus, niin täydellinen, että ei itse saa syödäkään. Näin kolme viikkoa ja sitten vähemmällä varovaisuudella kauvemminkin, ja verenpainetta mitaten usein. Paitsi hiljaisuutta, on myös lääkitys hyvin monipuolinen.

Miten lienee Sinun sujuneen edelleen? Jos niitä huoneita kohentamaan pääsenet, niin saanetkohan mistään sopivaa miestä. Se ei tarvitsisi olla mikään mestari, aivan vain kirvesmies, joka rassailisi vähän lahoja pois ja laittaisi täytteitä niin kuin olette ajatelleetkin. Ulkoseinien runkoon älkää panko paljon vaivaa, mieluummin pankaa sisäpuolelle niin paljon pahviainetta, että pitää niiden turvin lämmintä. Niitä levyjähän voi käyttää myöhemmin muuallekin. On luultavaa, että minun täälläoloajastani sukeutuu menoarviokokouksessa keskustelua. Erittäinkin kun tuli tämmöinen tapaus.

Katoppas nyt, meme, kun 1935 läksin, kaikki mahdollinen piti ottaa lukuun, niin kuin koimme ottaakin, myöskin kuolema. Ja näin pitkälle on Isä armossaan vienyt, jollei muuten, niin ehkäpä on ollut tarkoitus kotia varten. Mutta näissä vaihein on otettava vielä suuremmalla syyllä lukuun viimeinen lähtö, toisen tai toisen ensin. Kumpikin jo olemme siitä ovesta kurkistelleet, että koitetaan olla valmiit. Siitäkin on jo aiemmin puhuttu, että varsinainen kuolema onkin vain siellä, mikä on erossa Jumalasta. Älköön Hänestä meitä mikään eroittako. Kristuksessa ei ole kuolemaa.