Gabrielin kirjeet Tildalle vuodelta 1941

Engelassa 4 p:nä maalisk. 1941.

Rakas meme!

Kiitos kirjeestäsi! Se oli kirj. marraskuun alussa. Hyvähän tuo on, että 3-4 kuukaudenkaan väliajoin saapuu joku kirjelappunen kotoa. Siinähän sainkin taas yhtä ja toista nähdä kotoisista ja sukulaisista. Koetathan vointisi mukaan kertoilla vastakin.

Minulla ei mitään varsinaisesti uutta ole mainittavanani. Milloin en liiku jossain kauempana, niin tämä olo ja työskentely on yleensä entisen kaltaista. Vuoroni Onguedivassa meni v.k. alkuun, ja nyt olen täällä poikakoululla taas. Veli Mutanen oli anonut ja hallintokunta oli myöntänyt, että tulisin olemaan täällä koulussa pitemmän työvuoron kun tavallisesti. R:va M nimitt. piakkoin lakkaa käymästä luokassa, niin on opettajista siltä osalta puutetta.

Kuten jostain kirjeestäni lienet nähnyt, olinhan minäkin virkistyslomalla. mutta se oli ensin liian kuuman ajan alussa, joten jäi kovin paljon kuumaa aikaa jäljelle sieltä palattua. Sitä paitsi sieltä palattuamme uuvutin itseäni liialla työllä niin, että on pahalta tuntunut. Nyt viime päivinä on elämä kulkenut taas kohtuullisia raiteita, joten ei ole mitään erityistä väsymystäkään.

Sateita on ollut melko niukasti. Vain paikoitellen on laaksoissa lammakoita ja vilja tyydyttävällä korrella, tehden tähkää. Tosin paikoin ruohokin kellastuu, kuten näilläkin seuduilla. Tämmöinen on ikävän näköistä ja tuntuista sadeajalla! Mutta tällehän emme mitään voi!

Työnteosta on viihtymystä minullakin se mikä on, mikäpäs täällä muu pääsi mieltä paljoa kohottamaan. Ja näin tuo paras lieneekin.

Maksaisihan siitä vähäsen vaikka, jos joku voisi sanoa, milloinka se kotimaahan lähtö tulee tapahtumaan ja millaisissa oloissa?

Onhan minunkin työhöni tullut vähän muutosta entisiin verraten. Olen ollut joskus kulmakunta matkoilla oikeen itseksenikin, tai sitten toisten mukana. Pakanoita näin kesytellessä tulee mieli vakavaksi, toisinaan iloiseksikin kun näkee avautuneita ovia elämän sanalle.

Myöskin käytännöllisen työn oppilaat mahdollisuuksiensa mukaan alkavat oppia yhtä ja toista. Panen pienen kuvan heistä muutamista ja työmaastamme tähän. (2 kuvaa.)

Yrjöpojan 13:sta syntymäpäivä on t.k. 7 nä. Taivaallinen isä suokoon pojulle armoansa ja siunaustansa. toivoo isä.

Herran huomaan rakkain terveisin
isinne.

Engelassa 21.4.-41.

kuoreen on lisätty: s. Utajärvellä 2/4 1942.

Kiitokset tammikuun lopulla kirjoittamastasi kirjeestä! Se oli tullut suhteellisen nopeasti, ja saanut matkanvarrella vielä Suomalaiset sanat kuoren takapuolelle: "Sydämelliset terveiset sinne rakkaalle lähetystyömaalle."

Elämä on niin entisen kaltaista täällä, että se on tullut monesti ennen kerrotuksi. Vuoroin olen Onguedivan, vuoroin Engelan työpajoissa poikien keskuudessa ja väliin sattuu joku matka.

Terveenä olen saanut olla etenkin viimeiset 3 k:tta (Vuoden alussa uhkasi voimien herpautumisella kun kuumuus jatkui ja työtä tuli tehtyä liian jännittävästi.) Nyt on toukokuussa kouluissa lomaa, mutta meille käytännön miehille on "summatöitä" tarjottu kolminkertaisesti se mitä kouluajalla on ollut! Tietysti näistä lykkäytyy osa seuraavalle kouluajalle.

Kun aherran näiden poikien kanssa täällä, niin usein on mielessäni Lauri ja Yrjö jopa Eliaskin, että voi kun ei pidä saada olla samoin niitä opastelemassa monenlaisiin työtaitoihin! Oppinetteko te rakkaat pojut juuri mitään kätevää? Ottakaahan lapset edes se oppi irti minkä muilta näette ja yrittäkää itse lisää. Neuvoohan se työkin tekijäänsä. Toinen sananparsi sanoo "ettei tekevältä työ lopu."

Koettakaa kehitellä itseänne tekeviksi! Sitten kun isä tulee me tehostamme yhdessä mitä voitaisiin tehdä hyvää ja hyödyllistä. - Jospahan maailma raukassa järjestyisikin niin paljon, että ensi vuonna, kun tulen olleeksi seitsemän vuotta täällä, olisi tilaisuus tullakseni kotiin. - Herrapa sen tietää.

Kun kirjoitat, niin mainitsepa taas jotain millä tolalla sen mökkimme maksuasiat ovat? Onko ne vähän paremmin vai huonommin kun minun lähtiessäni. - Toivottavasti olette saaneet sen minun 50 vuotismuistoni Kalevalta? Kokonaista 1.400 :- markkaa?

Toivoinhan minä vähän jäävän täältäkin mutta ei nyt taida jäädäkään mitään, kun meni tällaiseksi.

Kaikki mikä meitä ympäröi tässä asemassa missä olemme, kaikki mikä koskee työtämme terveyttämme, kaikki auttaa luonteemme muodostumisessa parempaan, kaikki tämä tulee Jumalalta.

Jospa kykenisimme kaikessa luottamaan Jumalaan! Jälkeenpäin kun joku vaikeutemme on kestetty, häpeämme kun näemme että yhtä hyvin olisimme saaneet nauttia sitä iloa ja lepoa mikä ehdottomasta luottamisesta seuraa.

Olemmeko paraikaa surun laaksossa? Katsotaan ylöspäin, Jumala elää ja tahtoo taistella puolestamme. Mutta karttakaamme kaikkea mikä voisi asettua hänen ja meidän välillemme. - Antakaamme alttiisti omien suunnitelmiemme mennä myttyyn ja maisten tukiemme raueta. Herra korvaa ne pysyväisemmillä asioilla.

Minulla on kauniita suunnitelmia ja mielialoja. Vielä vanhoille päivilleni saakka päilyy mielessäni kodin parannussuunnitelmia ja myötämielistä suhtautumista yhteiskuntaan, vaan jos Jumala johdattelee kokonaan toisin noihin kaikkiin nähden, menkööt minun aikeeni myttyyn. -

Läksin kotoa 4-5 vuoden suunnitelmalla, täällä on nyt täytynyt olla yli sen ajan niin että kotoa lähdöstä on seitsemäs menossa! Kuoleman käsikin kävi jo rakkaassa lapsijoukossamme tällä aikaa ja ainainen mahdollisuus on olemassa yhden tai toisen meidän kohdallamme. Niin, kukapa, etenkin nykyolojen vallitessa voisi meille etukäteen ilmoit-taa ja vakuuttaa tulemmeko yleensä elävin silmin näkemään kaikin toisiamme? Ja milloin?

Mutta olkoon Hänen tahtonsa joka on meille elämän antanutkin ja jolla on valta se ajallansa ottaakin. On ollut melko pitkiä aikajaksoja jolloin minä hyvin vähän tai en ollenkaan ole pelännyt kuolemaa.

Silti tahtoisin vielä tavata vaimoani ja lapsiani sekä viivähtää tässä työssä minkä Taivaanisä on näin ihanasti eteeni johdattanut. Työtä onkin enenevässä ja kehittyvässä määrässä mikäli vain voimat ja aika myöten antavat tehdä.

Että eipä tässä muuta kun kärsivällisyyttä kaikkeen ja kärsivällisesti ahertamaan kunnes kotitiekin aukenee. -

Jumala suokoon hyvää suuntautumista Aino lapsemme (Aino oli kuollut 18 päivää aikaisemmin, EA) nuorelle sisäelämälle, että se kypsyisi ihanaksi vapaaksi sisälliseksi kristillisyydeksi. Kasvaisi suunta vapaaksi ja jaloksi kristillisyydeksi.

Pitkältä jo aika tuntuu kotoa poissa olla minunkin vaan toisaalta tämä työ tuo niin paljon tyydytystä. Meitä koetellaan vaan. -

Kyllähän minulle tuottaa murhetta kun sinun täytyy seitsemättä kessää yksin taistelemaan, mutta enhän tälle mitä voi!

Isän terveisin!
Kaapo.

(Gabriel kirjoitti tämän kesällä 1941, kirjeen alku on kadonnut)

…rakennusaine kuormaa Tsumebista. Ensimmäinen Onadjokuelle asti, toinen siihen metän reunaan mihin te tulitte härillä … mennessänne. Siinä annoin sementtilastini härkävaunulle. Sitten tulin eilen Amatunin kautta Okaukuejoon ja aloin matkaa tällä Outjon tiellä. Ajoin vähän aikaa tänä aamunakin varhain, mutta nyt vietän sunnuntaitani tässä Ozazon lähellä tiepuolessa.

Eiks´ ole matkaa tehtynä ja on muistettava millaisia maita ja teitä nämä ovat. Kuumalla ajalla tämä ponnistus olisi ollut mahdoton, mutta nyt on sentään viileä vuodenaika.

Toista viikkoon en ole yhtään nukkunut huoneessa, en paljon käynytkään sisällä. Joka yön ulkona metsässä! - Leijonat karjuu huviksi aamuyöt läpeensä. Ne on nyt aivan villissä eläinten perään, ja niitä on paljon. Hartmannit ehkä eniten ovat hosuneet niitä vastaan ja sitte on mennyt lehmiä ja 16 kallista lammasta leijonain kitoihin.

Huomenna, jos Herra suo, lastaan Outjossa ja tiistaina rämmin Erkanan yli. (tarvitaan) sinne härät. Erkk´ ei enää tarvinne lauttaa, mutta ei auto omineen vainkaan voi liejun tähden mennä läpi. Keskiv. ja torstaina on läh. joht, tarkistuskokous Onguedivassa. Sinne olisi määrä ehtiä.

Sitten aiheen alkamaan rakennus työt Onandjokuessa. Mutta, se onkin kunnon alku tulossa! Kuten tavallista kunnes päästään rakentamaan.

Kun v. sunnuntai-iltana myöhään ajella rutuutin Amatunista Tsumebiin päin, niin tuli niin kovin haikeana muistiin ja tunne elämään se muinainen meneskely n. 12 vuotta sitten, kun oli vieressä eukko ja lavallinen lapsia!. Olin nyt vähän väsyksissä ja siksikin herkempi.

Ajattelin, jos olisivat nytkin tässä mukana niin se ihan virkistäisi ja mitä jos ne olisi nykyisen ikäisinä mukana, niin pojathan ne ajaisi, minä senkun istuisin ja ryvästeleisin tekoyskää kädet kyynärpäitä myöten ristissä. -

Ei, ei ole ja järkisyillähän tämä on näin paras.

Kun minulla on ehkä vielä muutamia miehuusvuosia jäljellä ja kypsää elämän kokemusta mikäli sitä on, niin annan sen palvelemaan kaikella painollaan näitä asioita mille asioille Herra on johtanut. -

Herran huomaan! Panen huomenna tämän Outjossa postiin.

terveisin isänne.