Gabrielin kotiin kirjoittamia kirjeitä 1950 - 1953
Gabrielin Ambomaalta kotiin kirjoittamia kirjeitä on jäljellä kaikkiaan 64 kappaletta. Ne ovat vuosilta 1937-1953.
Ne kaikki ovat Kansallisarkistossa Oulussa. Siellä on myös kansio, jossa on minun niistä tekemät puhtaaksikirjoitetut versiot. Valitsin kirjeistä tähän muutaman vuosilta 1950-1953.
Niissä Gabriel kuvaa myös viimeisen matkansa vaiheita ja uupumistaan työpaineissa.
Gabriel tuli Helsinkiin Utajärveltä marraskuussa 1950 ja lähti kolmannelle matkalle Ambomaalle
(valokuvaaja on tuntematon)
Helsinkissä 22/11 -50.
Rakas kotiväki kokonaan!
Kirjoitan yhteisesti teille kaikille, ja lyhyin vedoin, niin pääsemme vähemmällä. Se tahtoi siellä viimeaikoina painaa väkisinkin kuin untanäkeväiseksi, että onko tämä tottakaan,
ja tuleeko tästä oikeen matkakin. - Sitten kun se kuitenkin alkoi, on se ollut
tähänasti suuremmoista. Paljon ystävällisyyttä ja avuliaisuutta jokasuhteessa. Myös suoranaiset juhlapuolet, aivan liikaakin minua tuovat esille ja vaativat esiintymään.
Keskiv. iltana olemme vain pienesti Eliaksen kanssa Piikeillä Kalliossa, mutta torst illaksi tilasivat raamattuopistolle asti puhumaan, vaikka on jo lähdön edellinen ilta - eikä
levon kannalta olisi aivan hyväkään. Mutta jospa tuota jaksanee. -
Kyllä ne nuo rukouksien käsivarret ja rukouksen ilmapiiri eivät ne paljasta ilmaa ole. Sen olen saanut jälleen todeta näissä viime vaiheissani. Voittosaatossa tässä ollaan,
sekä sisällisissä että aineellisissa. M.m. lakkoilemiseen ei ole syytä aineellisen vuoksikaan eikä minkään. Enkö saattanutkin juuri tänään osoittaa sinulle Matti-pojuni,
lisää niihin asioihin 25.000:- ja memen taloutta varten 20.000:- ! Ja Eliakselle vielä tarpeensa.
Koetetaanko kihertääkin sitä Yrttilää maksuun joukolla? Pannaan vaan muistiin minkäverran kukin on siihen ollut tilaisuudessa antamaan.
Seppäsen sisar Tilda oli meidän juhlassamme mukana eilisiltana, ja häneltä paljon terveisiä. Samoin monilta muilta: Luise Laurmaalta, Julia Hänniseltä, Edv. ja Mimmi Einiöltä,
Piikeiltä j.n.e. Saarnilla ei ole aikaa käydäkseni. Väinö tulee vain Turun asemalle ja siinä tervehditään.
Näitä asioimisia on sittenkin riittänyt niin paljon, että vaikeuksia olisi aiheutunut jos esim. Aarneilla tai Koivuillakaan olisi mennyt käymään.
Nytkin olin juuri noutamassa memen pakettia, pääpostitoimistosta - kiitos paketista ja tiedoista, - niin jo olivat etsineet valtakirjojen ja tilien vuoksi täällä toimistossa.
Kun meidän juna lähtee, jos suodaan, perj. 12:40 lähtee Erkki Laurmaan juna tunti ja 10 min myöhemmin Yli-Iin yhtä hautausmaata kohden. Eilen tähän aikaan olimme
veljeämme arkusta katsomassa. Siellä oli kaikki niin onnellisia ja kaunistunutta.
No rauhanpa vaan terveisin
isukkanne.
Matkalle siunaaminen Johanneksen kirkossa 19.11.1950
valokuva: Manninen
|
valokuva: Manninen
|
Union-Castle Line
R.M.M.V "Cannarvon Castle"
Aavimmalla Atlannilla 5.12.1950
Rakas Meme! (meme tarkoittaa äitiä, EA)
Hyvää huomenta!
Täälläpä häntä meneskellään. - - Onhan tämä tavallaan kuin unennäköä. Usein hämmästyy kuin kysymään, onko tämä nyt totta kuitenkin? Ja totta tämä vaan on. Isämme ylhäällä on nähnyt
hyväksi johdattaa vielä tälle matkalle.
(Tässä vain puistelee niin, että tulee liikoja koristeita näihin kirjaimiin.)
Olihan tämä kulkureitti vaihteleva ja sujui hyvin, vaikka vaihtopaikkoja olikin paljon. Londoossakaan en väsynyt tällä kertaa, kun yösija oli rauhallisessa paikassa.
Pahempaa sensijaan uhkasi tulla merellä alkumatkasta. Puhuivat keskellä Biskaijaa yli 10:stä bofoorista Torst. illasta lauantain p. päivän makoili enimmät matkustajat vuoteissaan,
laiva rytisi ja notkui, ja ihmisten käkistely ja ääntely kuului joka suunnalta. Sisaremme Perälä ei voinut nauttia ruokaa torst. sunnunt. välillä ollenkaan, ja ensimmäisellä aamiaisella
koko tällä laivalla oli vasta tänä aamuna!
Nyt on jo melko kaunis sää. Keinuttelee vaan harvakseen, mutta tutisuttaa näillä maininkien harjoilla, että haittaa kirjoittamista.
Sisustettuhan tämä laiva on uudelleen, ja ruokailu tapahtuu pöydissä - tuotuna pöytään kuten tavallisesti. Tuo ruuan kulun hitaus, se se on vaivana minulla nytkin, kun työn tuottamaa
liikuntoa ei ole. Tapleteilla täytyy komentaa eteenpäin. Sanovathan tämän olevan monien muittenkin asian näin matkan päällä.
Miten ruvennee sinulla ja teillä kaikilla siellä menemään? Terveytesi luultavimmin
pysytteleiksee entisellään ja mielialoihin tottuu vähitellen, ehkä.
/12. Tänä aamuna ylitettiin päiväntasaaja. On jo monena yönä ollut hikistä nukkua. Sisähytti syvällä kansien alla on erityisemmin tyven ja kuuma. Huonetoverina minulla on eräs
eteläafrikkalainen asioitsija, siisti ja raitis mies. Puhuu saksaa, Engl.,
Afrikaansia y.m. Tulemme hyvin toimeen kielen puolesta ja kaikin tavoin.
Olen vähän kirjoitellut ja piirustellut suunnitelmia tulevaa työtäni y.m. varten. Myöskin vähän lukenut mm. Onni Pönniäisen kokoilemaa kenraali Vilkaman elämästä ja persoonallisuudesta.
Kirjan nimi on: Miesten Mies. Kuvan ja Sanan kirjoja. Ei sitä tainnut meillä siellä kotona olla?
Toivoisin niin Matin voivan lukea sen, niukkoina rauhallisina hetkinään. Se ei väsytä vaan sopivasti on kehoittavaa ja jalostavaa, juuri sellaisen vapaan itsenäisyytensä
voimasta jota vapaata ja itsenäistä Mattimme tyylikin on.
Kun oppisimme menemään sisällisesti Herran yhteyteen aina sen asian kanssa mikä meillä kulloinkin on, niin hän auttaisi oikealla ajalla ja oikealla tavalla. Opit ja puolueet
vain sitovat ja tylsistyttävät. Elämän Herra on niiden yläpuolella ja hänen yhteydes-sään sisällisesti valveutunut pieni ihminenkin näkee selkeämmin jo tässä ajassa.
Kyllähän täällä laivallakin kahdenlaisen henken ihmisiä. Eihän täysin hyvää ketään ole, mutta on sellaisia joiden elämä antaa kehoitusta: tännepäin! Kun toisten taas, hyi olkoon!
Maalattujen, tupakoivien ja ryypiskelevien ja aivan rappiolle joutuneiden nuor-ten tila oikeen sattuu sivullisenkin huonoon sydämeen varoituksena: mihin menet ihminen,
irtautuessasi alkulähteestäsi Jumalasta? Niinpä, vaikka ei sodantuhoa olisikaan, tuhoavat turhuudet ja himot, luopuneen ihmisen.
12.12. Meneskelemme juuri Walfishbayn kohdalla, eivät vaan mutkaa satamaan eikä edes näköpiiriinkään. Ylihuomenna aamulla luvataan maihin Capissa. Tuuli vaurastuu jälleen,
merivirran käydessä etelämpänä kylmemmäksi. Lupaavat lähempänä Capia sadetta ja tuulta.
Eivät ota enää Engl. merkein kirjeitä postiin. Täytyy viedä kaupunkiin ja saada Africalaiset merkit.
Jollei tähän tule muuta, niin Herran huomiin toivottaen
kuulemiin tatenne (tate-sana tarkoittaa isää, EA)
Ja terveisiä niin paljon kun kelpaa tutuille ja ranneille.
Iita-siskosi oli Helsinkissä lähtöni aikoina.
14/12 Onnellisesti Capiin saapuneena. Asuntoa sain samalta rinteeltä kuin 40 v. (siitä oli 30 vuotta, EA) sitten, nyt vähän alempaa vain. Aatulta (lähetyssaarnaaja Aatu Järvinen, EA)
oli kirje vastassa. Terveiset siis! Kolmen p. kuluttua
pääsemme lähtemään junalla eteenp.
Cape-Town:ssa 17/12-50.
Rakas Meme ja muut kotoiset!
Kun tässä on suhteellisen rauhallinen sunnuntaiaamu, niin alotan vähän kirjettä. Nätistihän täällä on nämä kolmisen päivää mennyt. Kaupunkia ja, kaiken varalta tavaratilannetta olemme katselleet.
Näkyyhän tuota olevan mitä työssämme tarvinnemme, ja hinnat sentään jonkunverran huokeammat kun Suomessa.
Meikäläisiä täällä lähettyvillä on: Peltolat, Melander, Helenius, Liisa Markkanen, sisämaasta päin, ja me neljä merentakaa tullutta. Eilisiltana Peltolain huoneessa meillä oli yhteinen
iltahartaus, muilla paitsi Melanderia ja Heleniusta, sillä he eivät ole kaupunkissa. Anni Melander tulee kuulemma tänään kirkkoon ja sen jälkeen päivälliselle tähän minun asuintalooni
ja menee sitten toisten luokse ja olinsijoilleen.
Huomenna meille vasta oikeen selviää pääsemmekö illalla lähtemään junamatkal-lemme, vai joudummeko viettämään joulun täällä. Useimmat pitäisivätkin näin parempana, sillä Grootfonteinia
etemmän emme kuitenkaan pääsisi, ja siellä on niin ahdasta ja polttavan kuumaa. - Kirkkoon lähdön aika tulee. -
I.p:llä. Olin Engl´ kirkossa. Toimitus oli siellä käytännöllinen. Se oli samalla sunnuntaikoulujuhlaa.
Anni M. (lääketieteen lisensiaatti Anni Melander, EA) kävi päivällisellä joten terveiset häneltä. Meidän olostamme sanoi, että Jumala siinä on johdattanut, näkyy siinäkin, että on voitu
ne kotiolot niinkin järjestää.
y.m. Ja toivotti, että työ täällä vakuuttaisi minulle, että näin on omalle osalle parhain. Niin sanoi olevan itselleenkin, vaikka liian paljon työtä on ollut.
Mainittipa voimiensa olleen sortumaisillaan.
Niin kyllähän minä huono saankin pitää itseäni onnellisena tässä asemassani, muuten, kun vaan jaksaisin ottaa sen epäsuhdan uljaammasti, mikä on koti ja perhekysymyksemme.
Koetetaanhan nyt kuitenkin, koska tämä johdatus nyt kerran on tällainen. Suokoon Ylhäinen Isämme teille kaikille voimia ja taitoa elämään ja menestymäänkin. Näin Matille,
vielä vakautumattomassa työohjelmassaan, niin Kertulle kiperässä lapsijoukossa, ja Eliakselle, monivaikutteisen opiskelun aikana. Varjelkoon Hän heitä synnistä ja kaikista vaaroista.
Samoin sinua iltapäivääsi viettäessäsi!
18/12 Lähtömme kuuluu tulevan alkup. suunnitelman mukaan, tänäiltana. Ja ellei perj.
iltana tai lauantaiaamuna satu ylimäär. autoa Okawangolle, on joulumme vietettävä Grootfonteinissa. Mutta mikäpäs siinä. Tarkeneehan siellä varmasti.
Herran huomiin
syd. terveisin tatenne.
En minä niistä lakanoista tehnyt mitään numeroa kun eivät tulleet, niin eivät tulleet. Saanenhan jotain lappua alleni. sama.
Terveisiä Koskisille, Seppäsille y.m. y.m.
Mupinissa
Loppiaisiltana 1951.
Nyt olen, ja olemme täkäli perillä!
Kaapista lähtöämme siirrettiin viikolla ja Grootfonteinissa pidättivät sateet lähes viikon!
Oikeastaan tervetullut levähdys kumpikin pysähdys, näin pitkän matkan varrella. -
Sitten toissa p:nä pääsimme lähtemään, vielä upottavaa tietä. Kyll´ se oli runtelevaa tietä. Löi päätä kattoon useita kertoja, että niskanikamat oli taittua.
Tämäntapaista matkaa tänne on G.r:sta (Grootfonteinista, EA) 400 km. Muutama tunti vain oltiin maassa makuulla eilisaamuyöstä. Muu aika jyllättiin kulkea, ja melkein vain vaihteita käyttäen!
On siinä autot, kuljettajaparat ja matkustajat ryykissä! Kyllä sitten lopulla matkaa aloimme nukkua iltaisin.
Täällä Runtulla viranhoitaja oli ystävällinen leskimies. Kestitsi ja esitteli talonsa ja olosuhteensa. Eilisiltana hänen poikansa kävi traktorihöylällä ajamassa kappaleen tätä
lähetysasemallemme tuovaa yksityistietämmekin, kun oli kuoppaista. Kyllä on hyvä yhdessä hallituksenkin kanssa työskennellä, kun hallitus ymmärtää kristillisyyden merkitystä
ja suosii evankeliumin työtä.
Seurakuntaelämä menee täällä nuoruuden tuoreudessaan eteenpäin. Esim. tässä Pinin (Mupinin, EA) seurak. oli kastejuhla joulun aattona jossa 52 kastettiin. Joulukirkko k:lla 5 aamulla
täynnä väkeä! Tänään loppiaiskirkossa oli 4 puhetta eikä kellään näyttänyt olevan tympeätä, tai kiirettä. Minäkin koetin julistaa Jumalan koko pelastusneuvoa.
Käytin tulkkia kun kuulijoissa oli suurin osa Aanjemboja.
Huomenna kirkon ja päivällisen jälkeen lähdemme Lupalaa kohden. Siellä korjaamme maanantaina keittiön savutorvea ja tutkimme aseman kärryn, mitä sille voisimme tehdä ja niin edelleen
Kuring Kuruun, missä on auton ja härkien vaunun korjaustyöt. Näin on nyt Herra johdatellut tänne, ja minusta on puhetta pitäneet ja odottaneet liikaakin. Työmaalle saapumispäiväkseni
tuli kirjoihin eilinen 5.1. -51. Voi kun voisin autella molemmissa minulle rakkaissa työmaissa täällä, ja siellä kotona. Mutta sehän ei ole ykiaikaa mahdollista.
Herra auttaa sitä yksityiskohdemmin siellä.
Rakkain terveisin tate-huononne.
Gabriel tuli kolmannen matkan aluksi Ambomaan itäpuolella olevalle Okavangon alueelle
Käsityöläislähetillä Aatu Järvinevalla (alunperin Järvinen) oli tulossa eteen kotimaahan paluu sairauden vuoksi, siksi Gabrielin piti ennen Ambomaalle menoa korjata monenlaisia kesken
jääneitä asioita Okavangossa.
Tässä kartassa näkyy loppuosa Gabrielin junalla tekemästä matkasta Etelä-Afrikasta Grootfonteiniin. Se näkyy kartan oikeasta alareunasta alkavana mustana viivana.
Loppumatka Mupiniin tehtiin autolla. Matka on merkitty sinisellä katkoviivalla.
Gabriel tuli junalla Grootfonteiniin ja jatkoi sieltä auton kyydissä Mupiniin. Hän työskenteli myös Rundussa, Lupalassa ja Kuring Kurussa ennen lähtöään lännessä olevalle Ambomaalle, jonka keskeinen
paikka Ondangua näkyy kartalla.
Kuring Kurussa 22.1.51.
Rakas Meme, lapset ja apulaisemme!
Täällä olen nyt töitä aloitellut. Auton korjannut y.m. työapua antanut. Käsillä on nyt tämän aseman härkävaunun korjaus. Töitä olisi täällä Okawangolla niin paljon että,
vaikka tänne jäisinkin! Ja kyllä ottaakin kappaleen helmikuulta ennen kuin pääsen täältä lähtemään.
Ambomailta tulee huomautuksia, eripuolilta, että meille odotetaan ensin. Yleensä olen joutunut puheissa niin liian "tärkeäksi" että, on kuin eteenpäin pääseminen riippuisi minun tulostani.
- Se merkitsee toisaalta, että minun on oleva mahdotonta täyttää niin suuria odotuksia.
Sanaakin olen saanut pyydettynä julistaa välipäin, ja sitä kuunnellaan. - Ilma on kuumaa ja hikevää ja ukkostavaa. Se kysyy sydäntä ja muuta vointia. Sairautta on maan asukkaissa paljon.
Myös pedot liian usein repivät ihmisiä. Sellaistahan se on tällaisella, leijona, kleoparti ja krokotiilialueilla!
Eilen olimme sisar Markkasen ja s. Orasen kanssa Bortukalilaisen Administreittarin (Portugalilaisen hallintomiehen, EA) luona kutsuilla. Illalla paluu meni pimeän tuloon ja Krokotiilikammo
alkoi vallata sauvojan. En minä osannut pelätä kun en oloja tuntenut. Tähän kohdalle jätti ruuhinsa ja sanoi päiväseen aikaan hakevansa ylösvirtaan kotirantaansa.
Virkani on mitä tyydyttävimmkin täällä kun vain voisi olla koti mukana. Teitä kaikkia olen nähnyt unissani ja koettanut auttaa miten voinut. Erittäinkin sisälliseen rauhaan,
rohkeuteen ja viihtyväisyyteen.
Aatu (Järvineva, alunperin Järvinen, EA ) täällä on sanonut, että kummasti sitä hänkin on tottunut tyytymään tähän tällaiseenkin erossaoloon. (Hänenkin vaimonsa oli Suomessa, EA)
Pienen pienet hyönteiset kutittelee ja kaivaa ettei tahdo saada näin iltalampun ääressä mitään rauhaa. Täällä niitä on vielä eri, kun Ambomaalla!
Kai minulle Ondanguaan saavuttuani on kirjelappu tai parikin, että kuulen lähemmin kotoa ja kotimaasta?
Nelman (Nelma Kemppainen oli Tildan apulainen, EA) palkka-asian kuten muunkin jätin keskeiseksenne, että sovittelette, sen muk. kun hyväksi tunnette.
Palkan puoltahan nuo järjestivät meille liiankin paljon. Osaisimme nyt vain ristillisin mielin kaikessa suhtautua ja käyttää.
Paras pääoma kuitenkin olisi lapsillemmekin elävä uskonsuhde Jumalaan.
Rakkain terveisin isä
Lupalassa 29/I -51.
Rakas kotiväki!
En ole päässyt vielä varsinaiselle työpaikkalleni Onguedivaan. Kuring Kurussa oli töitä ettei teettäjillä määrää. Palattuamme sieltä, ottivat tähän Lupalaan kiinni, poikakoulua alkamaan,
ja vaunu ja muuta kalustoa korjaamaan. Kyllä täällä tarvetta näkyy ja kuuluu olevan, vaikka tälle työalamme nurkalle jäisinkin. Täällä on niin paljon ollut vain naislähettien varassa asemat.
Miehiä on ollut liian harvoja, ja monista niistäkin on melkeen vain valitusvirsiä "jälellä." Tämä on ensikertalaiselle Suomesta tulleelle miehelle, tai naiselle, niin outo ja rankka
tehtävä että ne sortuvat tavalla tai toisella.
Kyllä lähetysmaan tuntuun pääsin minäkin hyvin, heti. Jo matka G.fonteinista (Grootfonteinista, EA) Mupiniin mustan ajamassa 3 tonnin kuorma autossa huonoa tietä 400 k.m. vain
kolmisen tuntia torkkuen välillä kovalla tantereella. Rumppaamien kova pitkin matkaa, ilmanmuutoksen vai minkä aiheuttama ripuli päällä 2 viikkoa. Kuring Kurussa saimme kaikki kamalan kutkan.
Sitä levittää melkein silmiin näkymättömät pienet vaaleat täinomaiset hyönteiset. Oli ne yön viettoja nekin, jos päivätkin! Onneksihan tuo taitaa olla ohimenevää. Tämä Lupalan asema
on kodikkaampi kaikin puolin kun Kuring Kuru. Siellä K. Kurussa on vankilan tuntu luonnossa, sekä huonosti hoidetuissa rakennuksissa.
Monet kerrat olen unissan siellä kotona. Kuvat ovat kovin erilaisia. Toisinaan kiihtyneen mielen ilmauksia toisinaan parempia ja kuin toivoa herättäviä. Omasta puolestani, näin kärsimiänne
unessa tai ajattelin niitä valveilla, tahtoisin ne pyyhkiä teiltä pois ja ottaa pikemmin itselleni. Kumpa jatkaisit sinä, edes sitä pientä olemassaoloasi! Kumpa Matin työpäivän laatu
ja määrä ja suhteet lähiympäristöönsä saisi tyydyttävän muodon ja voimat varttuisivat. Kumpa Kertun työmaa ja voimat sointuisivat yhteen ja elämänsä saisi vaurastua. Samoin, että
Eliaskin talvensa jaksaisi onnellisesti kuten mekin aikoinamme opistotalvemme.
Aatu tulee minut noutamaan ensi lauantai iltana Mupiniin ja kyytiää sieltä ensi v. keskiviikkona Rundulle josta seur. p:nä Swanlan autoissa toivon G.fond. (Grootfonteiniin, EA)
ja sieltä myöhemmin rautatien autoissa Ambomaille.
Päiviä ei voida määrätä nyt, sillä on sadeaika ja matka pitkä ja maasto huono. Joka tap. on helmik. yli puolivälin ennenkun pääsen Onguedivaan. Sateet ovat olleet kohtalaisen runsaat
ja alkaneet aikaisin, pitämättä kuivaa kuukautta välillä. Näin ei kuumuus tänä ole suurempia, kun on pilviä ja maa kostea. Mutta tautia sitä enemmän. Ei minua malaria vielä ole rampannut,
vaikka esim. sisar Perälää jo Kaapissa!
Herran huomiin isä-huonoltanne.
Grootfontein 17/II 1951.
Rakas Meme!
Kiitos kirjeistäsi!
Anteeksi kun minulta niin harvanlaiseen tuli sinulle varsinaisia kirjeitä matkalta, mutta minä olin vaan niin saamaton. Eihän siihen muuta syytä ollut. Toisaalta taas vaikutti mielessäni,
että kun H:stä (Helsingistä, EA) jo kirjoitin kortilla jotain, ja Matin k:tta kirjeen ja Tukholmasta Elialle joka saisi pikemmin matkan varressa ollen ja pyysin hänen
lähettämään edelleen sinulle, ja Lond. kahviterveiset - niihin ei saisi kirj. mitään kun as. niin enhän ollut aivan kirjoittamatonkaan. -
Mateiraa lähestyessämme myöhästyin, taululle ilmaantuessa huomautuksen:
"Ei enää oteta postia Mateiralle." Capin edustalla tuli uusi Huom.! "Ei enää postia Engl. postimerkeillä." Siten jäi kirjeeni kaupunkille seur. päivään. Kun Rauhan
Tervehdys oli pyytänyt ja pelkäsin ettei minulla olisi tilaisuutta, jos jää työaikaani asti, niin koetin tuoreeltaan täyttää. Siitäkin vähän aattelin, että samastakin
voitte kotonakin nähdä noin ylimalkaan matkastani.
Okawangon "mutkani" on nyt tehty. Se oli ilmaston muutoksineen, ravinnon muutoksineen, työ. y.m. huolineen, pitkine huonokuntoisine teineen, vatsavaivoineen koetusmatka.
Kun tällätavoin koettu olen, niin, jospa sitä kestäisi nyt eteenpäin paremmin. -
Se on täällä aivan kummaa miten ne ovat joka puolelta minua huonoa odottaneet ja kysyneet? On aivan liikaa käyttäneet sanaa: "kunhan se Kaapo tulee niin." - -
Ja suunnitelluilla tehtävillä ei tunnu olevan määrää. Tänne Fonteiniinkin kasasivat toimitettavia moneksi päiväksi. Mutta samaa talontyötähän tämäkin lienee. -
Ensi torstain aamuna pääsnen lähtemään Engelaa kohden. Vuosikokouksen päätöksellä oli sijoittaneet sinne helmi-maaliskuun ajaksi, ja huhtik. 1 p:stä Onguedivaan paja ja autokorjaamon
ryhmien johtoon. Mutta minä olen vielä täällä! Engelasta myöhästyn kuukaudella!
Vaikka minä olen näin puuttuvainen ja heikko puolestani, ja sinulla se kahleesi, sairautesi, ettei kotimme jaksa olla terveitten kotien tuntuinen, niin tästä ja kerrassaan
kaikesta huolimatta sinusta ja lapsistamme sisimmässäni on hyvin kipiä sija. Se valtaa yöllä herätessäni, se liikahtaa väkevän vallan tavalla työni keskellä päivin.
Se on luonteeltaan sellainen tunne, että siellähän sitä pitäisi olla kotona ja yhtenä joukossanne, autella ja hommata, ja jos vielä luonnon voimat ja Luojan tahto on korjata sinut
ensin kotiin niin haluaisinhan olla viimeiseen palveluun asti luonasi ja luonanne. Mutta onko tämä totta, että olenkin täällä!? Totta tämä vaan on. Ja tämä on samalla
toinen voima joka ei ole minun. Tämä on Hänen voimansa joka tällaisiakin ovia pystyy availemaan, ja omiansa näistä lävitse johdattelemaan.
Ei tämä ole minusta, eli vanhasta Aatamista minussa kotoisin. Kyllä tässä on paremmasta kysymys. Esim. jos olen jostain. s.o. sinusta, lapsista, kodista joutunut luopumaan,
niin silläkään mitään ansaitsematta, Hän on ollut lupauksensa mukaan kanssani joka päivä, ja antanut sata ja enemmän kertaisesti tarpeeni jo tässä ajassa, ja
vain pyytelee vain vastaan ottamaan iankaikkisen elämän. Hänen ansiostansa.
Hänen huomiinsa, rakkain terveisin isä-huononne.
Terveisiä ranneille ja Y.K:lle (heidän maatilansa vuokramiehelle Yrjö Kamulalle, EA), ja muille tutuille, sama.
Engelassa 6/III -51.
Rakas Meme ja kaikki lähimmät!
Kiitos kirjeestäsi joka oli Onadjokuella vastassani, Okawangolta saavuttuani! Siinä oli sitäp. niin monia hyviä asioita. Siitä kiitos kaiken hyvän antajalle!
Nythän minäkin olen siis viimein perillä. - Johan tuota matkustamista kestikin. Vettä ja liejua oli Etoshalta tännepäin kovasti. Grootfonteinista läksimme torstai iltana, ja Olukondaan
saavuimme sunnuntai aamuyöstä. Yhdessä laaksossa tuliloimme neljänneksen toista vuorokautta. Tämä on ollut jo heti alkuunsa sellaista "koeajoa" minulle. Ja työnpaljous oli odottamassa.
Muutenkin odottivat. Luulivat autojen ehkä tulevan aikanaan ja niin oli veli Rantanen perjantaina tullut pikkuautolla Onandjokuelle minua vastaan, viedäkseen suoraapäätä Engelaan.
Maanantaina sitten tulimme. Tätäkin autoa piti jo korjata Onandjokuen portilla, ennekun lähti liikkeellekään. Naureskelivat vaan, että samahan se on alkaa työt siitäkin. Niin kuin olikin.
Tämä hajotus ja korjailu on nyt päätyönäni, muutamia poikia apunani. Asun toistaiseksi täällä erillisessä pienessä vierashuoneessa jonka Björklund aikoinaan rakennutti seurakunnan kansliaksi.
Ruokailen sairaala ja koulusisarten taloudessa, ja työskentelen poikakoulun käsityöhuoneessa.
Tämä tuntuu toisin hetkin kuin unennäöltä, että täälläkö sitä nyt todella taas olen. Ja toisaalta, että tämä on suurinta mitä minunlaiseni osalle voisi ajatella tulevan.
Tämä on hyvä "virka" eli toimi!
Engela on entisensä näköinen, paitsi puusto on kasvanut korkeammaksi. Kaunis tällaisena, mutta alkaa jo varjostua liikaa. Suunnittelemme veli Rantasen kanssa Onguedivassa käyntiä
palmusunnuntain ajaksi. Sielläpä sitten lähemmin minun sinne muuttoni ajastakin. -
Tämän kirjoittamisen kanssa sanoovat jotenkin yleisesti käyvän sillä tavalla, että näin ensiaikoina Suomesta tulon jälkeen sitä kirjoittaa, vaan sitten kun työ ja ilmasto ehtii
pehmittää niin sitten ei saa irti kun ihan nimeksi. Miten ruvennee käymään? Viime yöni oli rasittava hammas y.m. säryssä, ja päivä hikevän kuuma. Tekee jo melko pehmeää.
Mutta tämä ei ole minulle enää mikään yllätys. Sitä ottaakin olot tällaisina ja ainapa sitä selviytyy. -
Toivon vaan sinulle edes olojesi mukaista parasta! Samoin lapsille ja lastenlapselle ja Nelmalle ja naapureille. Tulkitse ruustinnalle valitteluni, etten ennättänyt erityisemmin
hyvästiä sanomaan kun sitä järjestäytymistä kertyi niin. -
Hyvä, että olette jotenkin tarenneet. Se sinun "sappesi" jäi ikävänä mielelleni, kun en saanut paremmaksi.
Taivaan Isän huomiin ja siunausta
ja viihtymistä Tildan päivänä
terv. G.bosi.
Engelassa 11/III -51.
Rakas eukkelini ja te muut lähinnä olevat!
On erittäin leppoisa täkäläinen sunnuntaiaamu. Hyvin nukutun yön jälkeen istuin hetkisen tuolla laakson rannalla Omaandi puitten alla. Valmistelin puheltavaa miesten kokoukseen.
Kolmeenkin eri tilaisuuteen ovat "tilanneet" eteenpäin, joten muun työn päällisiksi on mielessä pidettävää! Tuo puhe isyydestä ja isän osuudesta kasvatuksessa, tämähän se on minun vaikeimpiani,
kun tapaukseni on tällainen. Se sattuu niin syvästi omaan kohtaani. - -
Näin unta sinustakin v. aamuyöstä. Jokin asia oli aiemmin itkettänyt, en muista mikä se erityisemmin oli, mutta julkijoukossa sanoin ensin, että nyt ei auttane hävetä itkeäkään,
ja itkuuni heräsin. -
Hyvinhän silti yleensä on. Neljättä päivää jo asun sekä olen ruuvissa kuten töissäkin täällä poikakoulun puolella. Ensimmäisinä töinäni on 2 auton korjaus, pajan kunnostaminen ja
konehöylän rungon ja pöydän uudesta tekeminen. Onguedivassa oottaa
3 autoa ja kaikkien konepuolen osien uudelleen asentelu. y.m. y.m. y.m.
Kyllähän tämä minusta, minulle kuuluvalta tuntuu kaikin puolin. Kummaa vaan on ollut se, etteivät olosuhteet sallineet sinun seurata mukana.
16/III
Viikko on vierinyt lopuilleen taas. (oli perjantai, EA) Työ on niin ajanottavaa, että on sellainen urakan tuntu aamusta iltaan. Tänään koeajelimme yhdellä korjaamollamme
pakettiautolla, ja aloitimme toisen korjauksen, kuorma auton. Huomeaamuna on aikomus Onguedivaa katsomaan (noin 66 km matka, EA), ja vierailemaan siellä Pal-musunnuntai,
seurakunnan kanssa, ja maanantai 3 auton tarkastuksessa y.m. työmaa tilanne katselmuksessa. Tiist. takaisin tänne. Käymme veli Rantasen kanssa ja kuljemme härkäkärryillä.
Autolle olisi liikaa vesiä. Sateet ovat käyneet niukoiksi, mutta aikaisemmilta sateilta laaksoissa on vettä. Ilma alkaa viiletä hiljakseen, että työnteko tuntuu mieluiselta siihen nähden.
Ruuansulatukseni on miltei kunnossa ja voimat tuntuvat tyydyttäviltä. Hampaan piti tulla vaan kylmän ja kuuman araksi, jopa öisin on särkenytkin. Tämä tuli sitten kun hammaslääkärit
olivat jääneet jälkeeni. -
Onguedivassa
Illalla myöhään pääsimme veli Rantasen kanssa tänne. Vastaanotto oli ystävällistä, lauluineen ja toivotuksineen. Samaa jatkui tänään kirkossa ja päärakennuksella.
Tahtoo vaikuttaa niin väkevästi, että toisaalta voimille tahtoo käydä.
(I.p:llä)
Levähdin ja teki niin hyvää. Onguediva on suunnilleen entisen näköinen. Puusto vaan vankempaa ja akkunoita ja ovia on muutelleet. Huoneekseni tulee aluksi, silloinen
sänkyhuoneemme. Nythän siis varsinaisesti tunnun saapuneeni tämän tulomatkani päähän, vaikka Engelaan onkin palattava vielä Vappuun asti. Kyllä nämä täällä ovat suuremmoisesti
minua odottaneet joka puolella. Kunpa voisin täyttää tehtäviäni.
Herran huomiin, terveisin tate Asikainen.
25.5.1951
Rakas Tilda-Äiti
ja lapset ja apulaisemme!
Lähetin jo himmeästi kirj.si kiitokset kirjoittaissani Matille, muutaman rivin. Nyt vielä sulle kiitos erikseen.
Olen nyt siis sijautumassa tänne Onguedivan oloihin. Asuntonani on tämä silloinen sänkyhuoneemme. Yksi akkuna on lisätty lännen puoleiseen seinään. Tuntuu niin haikialta,
kun ei ole enää kuten silloin, äiti ja lapset seurana. Asuisin mieluummin
jossain toisessa huoneessa, sillä tämä panee vaistomaisesti mieleni asumaan niissä kuvissa kun lapset olivat lapsia ja me kaikki koolla! Tästä siirtyy sitten heihin sellaisina kun
luulen olleen sairauteen ja poismenoon siirtyessään, Yrjönhän muistankin. Ja kaipaus on niin suuri!
Miten lie kevätaika sinulle? Koeta olla ulkosalla runsaasti, jos jaksat. Pitipä Kertullekin tulla kevät rasituksen lisäksi sellaista voimanhukkaa! Ymmärrän niin hyvin, kun jo
lopulla matkaa joulun aik. puhkesi oma takahampaani - paikan alapuolelta - ja on verenantiin ja särkyyn altis. Anni M. (lääkäri Anni Melander, EA) koetti viikko sitten panna ns. pehmytpaikkaa,
mutta verentulo esti kaiken. Sprii-pumpuli tulppaa olen pitänyt 4 kuukautta, vaihtaen usein, illoin, aamuin. Milloin saanen avun.
Työ on ihana puoli asiaani. Tuntuu niin kumman mielenkiintoiselta, kun on vielä omia tekemisiäni työvälineitä aikapaljon, ja saa säilyttää entisiin säilytyspaikoihin
ja kaikki on kuin sukulaista!
Entisistä oppilaistani useat tulisivat nyt uudelleen mukaan ja muutama jo onkin työssä, mutta ei heitä voi monta ottaa, kun uusia on otettava ja otettu jo. Tuntuu niin vaikealta kieltää,
kun apu olisi edelleen tarpeen heille ennen olleillekin ja kaipaisimme toisiamme.
Kursseja ja juhlia oli Engelassa paljon, ja täällä samoin. Iltaseuroissa haluaisi puhua kymmenet seuravieraat. Täytyy 8:lta a´ 10 ltä puhuneelta lopettaa, sillä eihän mahdotonta jaksa.
Luulisi olevan ihan täyden herätyksen keskellä, mutta voihan tässä olla paljon muuta puhevalmiutta myös. Silti äskenherännyttä todistusta myös. Muuten ei nuori mies vajavana puhu esim. näin:
"Minä valehtelin, varastin, ja elin huoruudessa ja humalluin ja pidin Jumalan nimeä halpana. Tieni oli onneton kuoleman tie. Mutta kristus näytti tilani ja otti onnettoman, onnen ja
elämän tielle."
Kirjoitan näistä lähetyslehtiin, jos saan aikaa ja virkeyttä. Työ jo tahtoo sitoa kovin. Tämä on yhteistä nykyläheteille, käytännöllisille eniten, epäkäytännöllisemmille vähemmän,
mutta semmoiset poloiset pakoilevatkin pois ennenaikojaan. Pelkkä ihmismieli ei kestä täällä. Täytyy saada vakuutta, että minun kannattaa antaa itseni tälle asialle. Silloin jaksaakin,
kun sisällinen ihminen on kotonaan täällä, ja saa lukea Herran avun kohdalleen.
Virreksi sinulle 581: 2-4.
R. terveisin isänne.
Onguedivan pyöreässä tornissa.
3/6 -51.
Rakas Meme!
Sunnuntaiaamu suo tilaisuutta alottaa kirjettä kotiin. Vielä oli majanmuutto. Tosin vain huoneesta toiseen. Nyt pondokkaan jonka Syrjä, kymmenisen vuotta sitten rakennutti.
Tämä on ilmava, vain vesikatolla, mutta termiitit ovat vaivoina tavattomasti!
Panee ajattelemaan tämän purkamista ja uusin eristyksin rakentamista uudelleen, ehkä uuteen paikkaankin. -
Gabrielin ottama valokuva tuosta "Onguedivan pyöreästä tornista"
Onguedivan pondokassa
6/7-51. illalla
Rakas Meme:me!
Miten lienee sinun voimasi riittäneet vieraissa käyntiisi? Se on ollut monesti mielessäni. Samoin Kertun luonnistaminen, voimien y.m. puolesta? Saanenhan kohtapuolin kuulla näistä ja muusta.
Kun kirjoitin taloudellisista asioistamme sinulle ja teille kaikille, niin heti sen jälkeen ovat entistä enemmän ruvenneet puhumaan, ja toteamaan, kaiken tavaran kallistumisesta niin,
että vaikka palkkaa on melkoisesti, niin menot
lisääntyvät suhteettomiin. Siitä ilmaisemastani niin suuresta avustuksesta Kertun ja Eliaksen opiskeluihin ei siis jaksane tulla totta, mutta ehkä vähemmän sentään.
Muuten täällä eletään tässä väen paljouden keskellä, ja yhdessä työnhyrinässä, tämä tuntuu nielevän ihmisen henkisen puolen etenkin niin tarkoin ettei hiljaiseen itsensä kokoamiseen
jää enää aikaa. Kysyin asemanhoitajalta tässä montako ihmistä liikkuu asemantontilla päivittäin hän sanoi: 400 - 500!"
Minun päivittäinen olinalani on autokorjaamo, paja ja näiden vaiheilla hyvin monenlaisia töitä. Siitä on hankalaa kun oppilaat ovat pystymättömiä itsenäisesti tekemään,
työ on aina vaihtuvaa yhtä ja toista lajia, niin se vaatii tavattomasti neuvomista ja silmällä-pitämistä. Kun siinä pitäisi itseni korjata ja koota esim. autonmoottoria,
niin 6-7 poikaa kärttää seläntakana neuvomista! Se käy kuormasta koettaa tehdä vaativaa työtä ja ol-la kaikenaikaa häiritty ja kysytty ja huoli poikien työstä.
Mutta sellaista täällä on kovin yleisesti työntekijäin kohdalla. Minä luulisin, että täällä ei olisi mahdotonta järjestää muutamissa suhteissa vähän järkevämmästikin näitä
työoloja, mutta jonkinlainen kouluhulluus on tullut sieltä Suomesta tänne.
Meneskeleehän tuo tällaisenaankin, mutta se tuntu on, että suuripala suunrepäisee. -
Tämä minun mielikuvan elämäni kodistamme ja lapsistamme on siitä kummallinen, että niin kuin se muodostui kipeätä tekeväksi silloin lasten poislähtiessä kirjeittesi
valossa, ja sai täydennystä sitten siellä lähellä ollessani, niin se valtaa täällä sieluani pahemmin kuin siellä. Huomasin tämän heti tänne tultuani. Kun jouduin tähän ympäristöön,
missä surun aikana olin ollut, miten silloin ajettelin, niin se on kuin yhtä tuoretta nyt jälleen. Ja se ottaa niin syvästi, ja usein. On kuin pitäisi jotain hyvää voida osoittaa pois
menneillekin, saati elossaoleville. Johtakoon nyt Taivaan Isä ne elossaolevain py-rinnöt parhain päin, ja talojen olemiset tai menettämiset ja muut, mutta
ennenk. elämän tien löytämisen ja siellä kulkemisen.
Mitenkäs Nelman jaksaminen kuulostaa olevan, ja voiko hän auteltuaan kesäsydännä kotonaan, tulla jatkamaan toverinasi? Ylihuomenna näkyy olevan 59:ss. syntymäpäiväsi ja vähän muutakin.
Olkoon kaiken kokemuskin onnea! Eliakselle jätin avuksi 3000:- P. Huttusen hoitoon. Olisihan E. saanut ilmoittaa saaneensa ja vaikkapa kiittääkin.
Rakkain terveisin isänne.
Pondogassani 16.8.-51. (Onguedivassa, EA)
Rakas Meme
ja
kaikki kotiväki!
Kuten aiemmin edellytin niin on käynyt hyvinkin. Työ käy niin kiinteäksi, ettei kirjoittamisille tahdo jäädä tilaisuutta. Se mikä jonain iltana ja pyhänä jaksaa tulla paperille,
sen ovat tilanneet kokouksiin ja juhliin esitettäviksi. Saarnille tässä kirjoitin, kun se tapaaminen lähtiessäni oli niin lyhyt. Tänään ip:llä veitsi viilsi oik. käteni pikkusormen halki,
että sekin vähän haittaa. Kiusallisimpana työnä on käsillä tämän koulun kuorma auto. Tämän moottori on ajettu niin vioille ja valmiiksi pitäisi saada Eenhanan
kokousmatkaa varten ensi viikon puoliväliin. Toisaalta on niin hauskaakin, kun muistan mitenkä suunnittelimme omaa korjaamoa sinne k.kylään (Utajärven kirkonkylään, EA)
emmekä saaneet niin minun osallenihan on jälleen täällä näin sopivasti. Työssä minulla on keskimäärin 8. toisinaan 9 miestä. Kun ne eivät tarkempia töitä osaa, täytyy jännittää sellaisiin
itseäni, ja koettaa siitä oman työn keskellä osutella oppilailleni sellaista mitä jotenkuten voivat.
Nykyisin on kouluennätysten tähden vedetty päiväjärjestys tiukanlaiseksi. Omat aamuvalmistautumiset täytyy olla tehty niin, että ennen 7.mää olla syöty aamiainenkin. Seitsemältä lyö koulunkello.
Sitten touhutaan kiireenalaisissa töissä yhden
rintaan. Sitten on 2 t. kuumilla ajoilla n. 2½ t päivällisaika, muuten ei jaksaisi millään. Kolmesta kuuteen taas töissä ja 7 rinnassa illallinen, sitten kirjalliset työt.
Että, eikö ole päivällä pituutta, vaikka olisi viileämmässäkin ilmastossa. Jaksellut nyt vielä olen melkeen parempien tapaan. Vatsalaukkuni on ruvennut vaivailemaan vähän liian jatkuvasti.
Hapotko vai hermot vai mikä katarihan sitten lienee syy?
Eilen vieraili Administraattori seuruineen täällä. Olen sattunutkin tänne Onguedivaan jokakerran kun täällä on tällainen maaherrantarkastus ollut. Eihän tuossa ollut mitään pelättävää.
Kaikessa olisikin niin hyvä jos meillä olisi oikeen luonnossamme sellainen Jumalalta saatu rauhoittunut olo.
Luonnehtiakseni lyhyeen, miten meidän tulisi lyhyellä ajallamme onnistua sisällisesti: Päästä ensin näkemään oma pettävä tilamme ja maailman meitä vahingoittava vaikutus.
Tulla tuntemaan Jumalaa suuremmoisemmin kun mitä lapsellisuudessamme taisimme, saada Häneltä herätyksemme ja synninpäästömme, mutta välttyä sitten joutumasta uusiin orjuuden siteisiin
omituisien tai sairaalloisien kristillisien muotojen eksyttäminä. Toisinaan vaikuttaa sellaiselta, kun kristityille olisi opetettava kristinuskoa yhtä tärkeästi kuin pakanoillekin.
Kotimaamme hajanainen uskonnollisuus ja ulkomailla nähty, ja tämän maanosan kansat vaikuttavat tällaisilta. Silti tämän kaiken yläpuolella on oikeakin jota on tavoiteltava.
Petäjä on käynyt useita kertoja tässä ja pyytää sanomaan terveisiä kun kirjoitan. Sanoi Iitansa kirjoittaneen, että saat tehdä olosi kanssa miten Jumala vain näyttää tahtovan.
Minä en luullut ikävän enää sattuvan näin väkevästi.
Meme kyläili tuonnoin niin väyreenä ja nuorena ja sen sellaisena.
Terveisiä kelle vain. Murron kylällekin ja itsellesi ja omillemme.
Onguedivassa 9/3tta iltana. (1952, EA)
R. Meme ja kaikki kotiväki!
Oikeen paljon kiitoksia raam. (Raamatusta) ja valokuvapaketista! Joku kirjekin taitaa olla kiitämättä! Kyllä ne olivat nuo kuvat, jos kirja tietysti - tervetulleet! Tuo Matti Juhani
muistuttaa meidän Eeroa pienenä. Ainahan tuota on jotain jälellä niin kuin perheestä ja kodista meilläkin, vaikka niin paljon onkin poissa, ja hajalla. Jopa eräillä puolin katsottuna,
niin kovin monen koti ja perhe on yhtä kärsivä ja hajalla, sellaistenkin joita minä asettaisin itseni etupuolelle. Ihan tässä läh. työläisjoukossakin.
Voi hermotilanteita, vaikeuksia nuorista, puuttuvia voimia ja puuttuvaa terveyttä, sekä puuttuvia armolahjoja kuten meilläkin. Että täällä sitä vaan ollaan vaivojen ja puuttuvaisuuksien
maassa yksi kuten toinenkin. Kiitetään tästä mitä meillä on ollut tai on jälellä.
Minun hommani ja oloni täällä on meneskellyt entiseen tapaansa. Viikon joudun alottamaan - kuten huomeaamunakin odottaa - pitämälläni aamuhartaudella luokassa. Sitten minua ympäröi monet
ihmiset kyselyillään, tehtävistä töistä y.m. Sitä jatkuu työmaalla pitkin aikaa. Kuulehan, kuulehan, mites se on, ja isävanhus, voisitko auttaa kun se ja se on niin avun tarpeessa?
Oikeastaan suurelta osalta koko työalueemme täällä, esittelee minulle rikkinäisen ja kuluneen puolensa. Voisitko auttaa, olisiko mahdollista kuuluu korviini jatkuvasti ja näenhän ja tiedänhän
siitä paljon muutenkin. Tämä on korjausmiehen osa. Korjaan ja autan uudella minkä voin, mitä en voi, se menee jo-tenkin muuten sitten.
Veli Karhusella - Ong. uusi johtaja - oli mieli vaimoaan vastaan Grootfonteiniin, eikä ollut autoa kunnossa, eikä härkiä kotona. Tein laakeritöitä 1½ päivää työkouluin autossa
ja ajoissa päästiin lähtemään Ondongaan, rautatien autoille. Mennessä K. alkoi pyydellä tulemaan mukaansa perille asti, hän kun on vielä ihan alkava ja liikkeet outoja ja koululle
pitäisi saada jotain irti sen moniin tarpeisiin.
Menin sitten lopulta ja Karhunen sai ainakin perheensä, sekä jotain tavaroita. Samoin koulullekin saatiin tarvikkeita tupaan. Lähdössä oli kielierehdyksen tähden, päässyt 2 autoa
lähtemään meidän tietämättä. Oli melkein toivotonta 1 viikkoon enää saada tilaa mihinkään tulevaan kulkuneuvoon! Päivän odotettuamme vielä saman p. iltana ystävälliset virkailijat
kuitenkin laittoivat tilaa 10 tonnisen k. auton rautaputki ja rautaisia ratapölkkyjä kuorman päälle.
Siinä romisutettiin läpi yön Olukondaan juuri ollenkaan myöhästymättä - viikon henkilökuljetusaikataulusta. Eräät terveiset tuolta matkalta: rouva Hartman sanoi. "kun kirjoitatte
sanokaa minulta rouvallenne terveisiä." Hän on kärsimyksen maistanut ihminen, mutta ei kun hyvyyttä jakaa kaikkia kohtaan. M.m. hänellä näkyi olevan sama palvelija Davit,
jonka minä olen heillä nähnyt jo yli 31 vuotta. Sellaisella on ihmiselämänä arvonsa vaikkei ole Jumalanlapsikaan muuta kuin luomisen pohjalta. Ja kietääkös rv.
Hartmannin olemasta muutenkin Jumalanlapsi. Samoin Davitin? -
Minulle tuli v. postissa uusi kirjapaketti: Automoottorien korjaukset II. III. ja IV osat Olikohan tämä Matin vai kenen hommaama? Kun aikaisemmin Matille niistä oppikirjoista mainitsin,
tarkoitin, että hän ne hankkisi itselleen, mutta hyvähän nuo on olla minullakin omat, vaikka koulun kirjoja olisin täällä saanut käyttää. En tiedä vain ketä kiittäisin? -
Täällä on nyt Karhuset johtajaperheenä, Pennaset autojen korjauspuolella ja minä pääsen etup. paja ja ajoneuvo s.o. kärry ja vaunupuolelle.
Herran huomiin isukkanne.
Windhoeckissa 28/3 -52.
Rakas kotiväkeni!
Minuahan nuo hypittävät vielä nuorempien tapaan. Joulun edellä S:mundissa, pari-kolme kertaa lännessä, äskettäin Gr.fonteinissa, taas lännessä, ja nyt täällä W:ssa.
Kesäkuulla ehkä uudelleen tänne. Nämä ovat tänne liikeasioita. Kun kirjeillä ei tule moottorit kuntoon, ei saa työtarvikkeita j.n.e. täytyy tulla itse paikoille.
Nyt me olemme molemmat nuoren veljen Pennasen kanssa.
Tulimme autolla Onguedivasta asti. Sillä on tuolla suurella erämaaluonnolla merkillinen voima vaikuttaa suuremmoisesti, vielä näinkin monesti siellä kulkeneeseen, ja jo ikämiehen mieleen
kuin minunkin. Siinä avartuu, herkistyy, tuntee pienuuttaan, kokee olevansa asialla, kun nytkin kokeneempana tarkoittivat lähettää näille asioille. Ihmettelen mielessäni
että Isä näin tahtoo käyttää suurenlaisiin asioihin.
Pieni välipala matkamme varrelta: Okondekassa viittasin Pennaselle, kuinka kerran tuon piikkipensaan varjosta ihan edestämme läksi iso leijona kävelemään ja, kun nyt katsoi
Penn. toiselle puolelle tien, makasi pienen puun varjossa 2 samanlaista. Ne olivat niin hauskasti vieretysten, kuin kissanpojat, tai kun nämä on näin suuria, kuin paremminkin
oikeen uppoisot Pohojolais isäntämiehet nurmella kyynärvarsillaan asioitaan jutellen. Piiput vain puuttuivat hampaista. Pysäytin auton ihan kohdalle. Penn. laskeutui alas ja
valokuvasi 6 metrin päästä. Eikä nämä laiskimukset kehdanneet edes seisaalleen nousta, toinen vähän kohottautui ja sanoi: "Öh" sekä laskeutui jälleen mahalleen.
Kaksi leijonaa 6 metrin päässä, vapaassa luonnossa valokuvattavina. Jos ne erottuu tarpeeksi, tuosta ruskeasta maasta ja ruohosta, lähetän kuvan myöhemmin.
Outjossa oli ystävällistä Kleingunthereillä. Otjiwarongossa olimme sisällä samassa majatalossa jossa sinun ja lastemme kanssa silloin 1929 alussa. Nyt jo monennet isännät,
oikeen siistit ihmiset ja paikat. - Johan ne katuivat erehdystään silloisetkin. Erittäin häpeili rouva kun 35 menin heidän kanssaan Hamburgista Walfishbayhin samalla laivalla.
Ollessamme nyt illallisella en tahtonut jaksaa hallita liikutustani kun oman perheen kuva niin elävänä oli silmieni edessä, silloisena, sekä kaikenaikaisena minkä sitä on ollut olemassa.
Voi miten minä olisin valmis näkemään vaikka nytkin tuossa ympärilläni oman pienilapsijoukon ja niiden äidin. Tai sellaisena kuin ne nytkin on, mutta nämä olomme ovat joitain
toisia lakeja joihin meidän on ollut ja on totuttava. Ja käskeekös meistä yhdenkään näinkään olemaan onneton. Sinulla vaan on kovempi kuin meillä toisilla, mutta sekään ei saa
tuhota sieluasi. Sen tulee olla vain koulua, parempaa varten.
Kiitos viimeisestä, missä Kertun riennoista y.m. kirjoitit! Kerttu oli odottanut, että hän ehkä löytäisi Herran, jonkin raskaan murheen kautta. - - Herrapa osaa arvioida etsijänsä
voimat, ja sielun rakenteen sekä tulla lähelle muunlaisissa johdatuksissaan. Esim. puhtaissa iloissa ja hyvissä kokemuksissa. Kertun kohdalla on muuten hyvin, kun tunnepitoisuus
jaksaisi pysyä sopivammallaan muihin voimiin nähden. Sitä on meidän kaikkien huolehdittava kohdallamme. Ja yhtä älkäämme koskaan unohtako: kun suru tai ilo on tehnyt tehtävänsä meissä,
Jumala ottaa sen pois, ja antaa taas sellaista, mikä vain parhaiten pidättää meitä hänen elävässä seurassaan. Niin minun on ollut, niin on nyt ja toivon ja tiedän olevan vastakin.
Tämäkin matka on puhuvaa johdatusta ja yhteyttä. Kun olin Kertun ja Eliaksen tavoin nuori ja arka ja pyynnöstä esiinnyin, teki se vaatimattomuudellaan yli odottamani vaikutuksen.
Vuosikymmenen myöhemmin sain muistioita, joissa sanottiin, se henki otti kiinni "miten sinä jo silloin saatoit kyntää "niin itsenäistä vakoa," siitä illasta minä olen päässyt tätä
tietä kulkemaan." j.n.e.
Sade ja viljavuosi tulee huononlainen ainakin, ellei kerrassaan huono. Tällä matkalla meiltä menee n. 2 viikkoa. Asumme Hotel Kaiser Krone:ssa. Nimi komea, asunto vähäinen pihanperähuone.
Mitä! kun laskin äsken kasan Amb. m. (Ambomaalta mukaan, EA) tuomiamme kirjeitä postilaatikkoon, niin siinä näkyi olevan 2 viikkoa sitten sinulle lähettämänikin vielä matkalla.
No huomenna nämä lähtevät siivilleen.
Syd. terveisin isäkkänne.
Onguedivassa 9/V. -52.
R. Meme!
Alkaisin jo ottaa "postia" mutta et ole tainnut viimeaikoina jaksaa kirjoittaa? Niitähän tulikin tuonnoin runsaasti. Se on vaan kun haluaisin usein kuulla miten siellä jaksettu,
ja miten kaikin menee.
Unissani olimme sinun kanssa jolloin matkalla ja oli niin mukavaa. Seuraava oli kun meillä oli vain sellainen yksinkertainen saloseutu asunto, mutta sinua ei ollut enää. Lapset
olivat olevinaan ylip. kaikki, ja minä laittelin niille makuusijoja. Viimeksi Laurille ovenpieleen penkeille. Vaatimattomuudessaan kaikki oli hyvin kotoista ja rakasta. Mutta - siihen selvisi,
että sehän on poissa Laurikin, ja minä itkin niin, ettei sitä mielentilaa ymmärrä muut kuin asianosaiset isät ja äidit. Syvään valitukseeni heräsinkin. Ne ovat sellaisia isällisiä
tuntemisia unen herkistäminä.
Muuten sivulliset sanovat, että ei tämä maailma ole niin hyvä, että täällä olisi todella hyvä elää jos elossa olisikin ja olisivatkin. - -
En ole juuri kirjoittanut vaikeuksistani joita niitäkin on: Tämä kaljalla nostatettu, tuore ja paksu leivän vötäke ei ole koko aikana sopinut vatsalleni. Se ei sula, vaan
happanee vatsalaukussani ja polttelee ja röyhää happoja kurkkuun. Ei ole ruokailu kohdallaan, kun täytyy leipää välttää ja emännillä on pulaa muista ruuista! Vielä on ollut emäntien
vaihtumisia ja uusilla tottumattomuuttakin tilanteeseen, niin on ollut melko heikkoa ja halutonta ruuan puoli.
Asunnokseni sain epäkodikkaan pyöreän pondukan, joka on termiittien vallassa. Lapiolla täytyy aamuin ja illoin mättää tuota moskaa ulos. DDT:llä ja vanhalla moottoriöljyllä olen
saanut vähän hengäistyksi, sekä nyt kuivuuden tultua on vähän vähemmän, mutta sadeaikana oli tavaton kuhina.
Tänne tultuani luulin tuota palkkaa joksikin ja onhan sitä, mutta aika osoittaa, että jos osallistuu vähänkin ihmisten rinnalla elämään, niin ei tämä ole muuta kuin, että
juuri ja juuri tulee toimeen. Ruokarahan koroittamisesta oli juuri puhetta. Minulle kun on sattunut noita matkoja, niin niillä on tullut paljon kalliimmaksi eväs, kuin niillä
jotka ovat paikoillaan asemilla. Luulen minulta menneen ruokapuoleen läpimitaltaan koko oloajallani £7% kk (eli 7 Englannin puntaa kuukaudessa, EA).
Matkakorvausta voisin saada, mutta en viitsi ruinata. Eikös tuota eläne siihen nähden. En minä pois tuloa sinne, mitenkään niin kuin liian pian ajattelisi, mutta voi olla,
että raihnaisuuteni pakoittaa, vähän aiemmin kun oikeen lähtiessäni oli ajatus. Tämä työohjelmakin on niin orjuuttavaksi muodostunut.
Paljon vapaampaa oli silloin muinoin, ja parempi työn ilo. Nythän tämä on kuin tulipaloa oltaisi sammuttamassa. Jokapuolella hätä ja hoputus.
11/V. Onnentynkää ja siunausta Äitienpäivän johdosta! Postimies ei tullutkaan viikon lopulla! Mistä lie johtunut?
Huomena menee muu väki Kunenen retkelle, minä jään kotimieheksi yksin. Työtähän jää yllin kyllin, muutakin, ja kohentaisinkohan vähän jotain täällä huoneessani. Tämä on ihan
kuin työmaa kämppä vain.
Vuosi jäi huonoksi, ja vesi ja ruoho vähiin. Alkaneeko taas monivuotinen kuivuus ja nälkä? Luoja sen tietää.
Rakkain terveisin tatenne.
Otjivarongossa 26/8 -52.
Rakas Meme-kulu!
Kiitos Iitan luona kirjoittamastasi kirjeestä!
Tässä olen ollut Engelassa, oli lähettien kokous Uukualunzissa, ja siltä silmältä tulimme Karhusen kanssa tänne O.t. (Otjiwarongoon, EA) ostoksille. Huomenna lastataan, ja
lähdetään paluumatkalle. Nyt rohkasin mieleni ja tilasin puvun. Olin jo joutu-nutkin niin heppoisiin, että puvuksi ei voinut mainita muuta kun sen mustan.
Harmaan housut olin antanut jo pois pienuuttaankin ja rikkinäisyyttään. Takkikin on jo pieni ja heikko. Pidän tätä vielä puolihousujen kanssa. Nyt tilattu uusi,
tulee siniharmaa ja ajaa siis harmaan asian täällä oloaikani. Jos sitten tuonempana vielä tulisi teetettyä tum-mansininen toiseksi, niin jopa olisi siellä kotimaassakin
pukua lopuksi iäkseni. Hinnat ovat kovat. Tämä nyt tilaamanikin £25.10.-. Eikä parantune odottaissa. Kun sattunen löytämään mieleiseni tummansinisen kankaan, lie paras antaa tehdä sekin.
Muuten onhan tässä meneskellyt. Vatsahapot karttuvat jonkun aikaa hiljakseen, ja sitten pitävät polttelunsa, ja kun ne ovat ajetut ulos magneesiumilla, soodalla t.m.s. niin
sitten on rauhallinen jonkin aikaa. Tuo kokousmatka ja tänne lähtöajat ottivat voimilleni oikeen tuntuvasti. Kun heittäydyin vähän liian nopiasti auton alle selälleni,
avatakseni bensahanaa auki, niin meni sydämeni sytytys sekasin eikä oikeen tasannut
n. 6 tuntiin. Olukondassa Eriksson antoi Kamferia ja Okakulla levähdettiin, niin siitä alkoi järjestymään sitten.
Minä en enää paljoa välittäisi näiden kuorma-autojen kanssa rähjäämisestä, mutta pyytelevät vielä pitämään Onguedivan autoa hoidossani. Muuten nyt kokouksessakin puhuivat
siihen suuntaan, että koettaisivat antaa minun pysytelläitä enemmän Onguedivan n.s. pyörä verstaassa työssä. Saa nähdä, sillä kysely on niin moniaalle ollut, ihan viime aikoina.
Kyllä minulla on siinä määrin ikävä hyvin usein, että vertauksen vuoksi mainiten, jos tämä matka olisi esim. Engl´ kotiin, niin en minä lomalle tyytyisi tänne jäämään.
Kyllä sitä tulisi kotiin, vaikkapa sitten taas parin vuoden tovin koettaisi auttaa täällä työmaalla. Tämä merimatka, ja niin suuret passi y.m. hommat ovat sellainen jättiläisasia,
että on oltava kohtalaisen kauan kerrallaan. Onhan minulla listalla pienempi loma S.mundiin (Swakopmundiin, EA) vuoden vaihteessa.
Kun minulla ei ole selvillä vieläkö se Kertun koulu seminaarissa on jatkuva, vai paik-kaan menoksiko se muuttui. Kirjoittakaa toki siitäkin. Ja miten Eliaksen pyrkimykset kehittyvät.
Samoin Matin. Joko he ovat jääneet pois entisestä paikastansa ja ovat uudessa.
Ja sinä sitten. Löytyikö sijaa sairaalassa ja miten on sitten vointisi kanssa? Ei kirjoittamisellasi ole pakoittavaa kiirettä ellet tunne jaksavasi, mutta toisaalta
kirjoita sen verran kuin jaksat. Kyllähän se minulle on terve tullutta. Nämä lentolomakkeet olivat muuten mainio apu tällä työkaudellani, pitämään kodin väliä kuin lyhempänä.
Kiitos Iitan väen terveisistä. Kirjoita heille samoin, minun terveiseni.
Tässä Karhunenkin pyytää mainitsemaan terveisiänsä ja kiitos tavaroista joita Marttunen sanoi tulevan heidän tavaroissaan.
Paljon olen nähnyt sinua unissani.
Herran huomiin rakkain terveisin Tate-kulusi.
Engelassa 26/10-52.
Rakas sairas
Tilda-muorini!
Eilen tuli lentokirjeesi, ja edellisenä lauantaina oli tullut se useampikirjeinen lähetyksesi, joista kaikista kiitos!
Taivaan Isälle kiitos, että lapset silläkään lailla selviävät tällaisen kotihajaannuksen ja kaiken yleisen ajan levottomuuden ja omien kiusojensa keskellä. Siinä on sitä, että Herra
on päättänyt heitä johdattaa ja pelastaa.
Kyllä se rukoukseni on ollut jatkuvaa puolestasi, ja järjestys tämä: jos aikeillesi ja nimellesi ja sairaalle itselleen tulee suuremmaksi rikkaudeksi ja kirkkaudeksi, niin
puutu asiaan ja anna terveys. Vaan, jos sinun Isän sydämelläsi on etusijalla kutsu kotiin, ja niin parempi, niin anna se silloin kuin paras on. Sinnehän me olemme molemmatkin, ja
kaikki tulossa. Silti vaikka näin asennoidun pohjaltaan Isän tahtoon, olen heikko kestämään.
Esim. kun eilen postin jaolla sattui ensimmäisenä sähkösanoma, niin ihan mykistyin. Se kuului kuitenkin vain: "Reiniläisessä sijaa vain joulukuun loppuun. Sopiiko?"
Väisälä. Sitten helpotti. Kuten näet minulla on nyt ensimmäinen pieni lomani tällä työvuorollani ja joulukuu pitänee siihen käyttää, koska asuntoa saan vain silloin. Tammi-helmik.
olisin mieluummin halunnut, mutta as. vaikeus on silloin suurin. Maalis-huhtik. taas voisi saada, lykkäisinkö sinne asti? En ole vielä ratkaissut.
Niin ihmisten vaikeudet! Voi hyvä ihme, kyll´ ne ovat monet ja pahat. Jos kävisin kertomaan vaikka työtovereittemme vaikeuksista täällä niin monet ja pahathan ne ovat.
Epäonnea aviossa vaikka ovat paremmista paikoista ja vöyreempiä kuin minä. Sairautta ja lasten heikkoutta ja kärsimyksiä. Aik. kuka käy jo sekaisin, kuka rukoilee:
"voi kun en tulisi hulluksi ennen kuin pääsen Suomeen!" Läh. asemat helposti muodos-tumassa työhelveteiksi j.n.e. Mistä tämä on? Ei kai sellaisenaan ilman muuta Kaikkein korkeimmasta.
Pikemminkin vain meistä ihmisistä jotka menemme alituiseen ristiin Hänen hyvien lakijensa kanssa. Jos me nyt näin etsimme täyttä hyvää itsestämme, emme sitä löydä, jos työtoveristamme,
sama tulos. Jos opettajistamme, tai papeistamme, emme sitä löydä. Sen on tultava ulkopuoleltamme ja ylhäältä päin. Sellainen, tähän ja tulevaan sopiva, onkin olemassa.
Ei Hän ole haudassa, eikä syvyydessä, eikä niin korkealla Isän kädellä, ettei meillä olisi mahdollisuutta häneen. Hän on aivan lähellä ja yhteydessä kanssamme.
Kun minä jouduin tässä työmaassani heinä-lokak. ajalla niin suureen rasitukseen, että oli puntarissa, voittavatko vaikeudet minut, vai minä vaikeudet, niin minä voitin vain siksi,
että tuo yksi oli niin lähellä. Suorastaan yhteydessä minuun ja tähän työhön. No Hänen, täysin tyydyttävää apuaan ja johtoaan sinullekin, perille asti.
Kaaposi.
27 p. iltana. Kävi myrskysade. Kyllä tuli uusi katto koetelluksi. Pysyi paikoillaan ja vain 2 naulan reijästä huomasin tippuvan. Kuumuus oli kova ennen ukkosen ääntä ja sitten kova sekin.
Tämä 30 m. pitkä katto otti puutarvikkeista ja taitamattomista miehistä ja kuumuudes-ta minua nekin luj.
H. Härkönenkin kirjoitti. Sanoo voineensa paremmin. Elias kirjoitti myös perunain nostoajoillansa. Oli kirjeessä sekä järkeä, että syd. Minäkin lähetin vastinetta,
Matin kautta kun ei ollut E:nn uutta osoitetta.
Kiitos kuvista! Niitä olen saanut runsaasti, ja lyhentää kuin välimatkaa.
Grootfonteinissa 30/11-52 iltana.
R. T.
Mitähän kuulunee eukkorievulleni? Viime kirjeesi oli mennyt Ong. (Ongiedivan, EA) ohi Eekimiin ja ollut siellä n. viikon. Se siis oli vähän vanha, jos uusikin. Minulla oli siellä
Engelassa vähän kovaa loppuun asti. Aineitten huonous ja suor. puute, kuumin vuodenaika ulkona työskennellä ja kiirekin ahdisti v. viikkoina. Sitten ehti senverran satamaan, että
sain raskaan kelin kun kuljetin Uukualuuzista pappien emäntiä maakal-, kursseille Engelaan. Takaisin kyyditessä oli parempi. Kävin Uukolonkazissa asti. Sitten lähenikin tälle piristysmatkalle
lähtöni.
Suuressa 10 tonn kuorma-aut. oli ilo saada istumapaikka vain moottorin kannella. Siihen vain viskasivat likaisen ja risaisen viltin polttavan kuumuuden esteeksi.
No itselläni oli kuitenkin merimiessäkkini lisäksi, etten peräti palanut.
17:sta tuntia siinä killuttuani olimme täällä rautat. äärellä. Kaikki me olimme kuin horroksissa ja piestyjä.
Ajaja, apumies ja minä. Ei enää jaksaneet edes kohteliaasti puhua. Minä edes koetin, liekö tullut todesta, epäilen. Kohteliaisuus vielä enemmän ystävällisyys elähyttäisi tämän tap. olosuhteissa,
jos kaikissakin.
Kun huojuin nyyttyineni vieraskotia kohden niin avatusta akkunasta huusi, tosi ystävällinen Sandmannin täti: "no 10 on vapaa, minä tulen näyttämään, tervetuloa." Näin vaikka ei minun puoleltani
ollut edes ilmoitusta tai huonetilausta.
Hyvä on ollut levätä v. yö ja tämä sunnunt. päivä. Hyvä on jo ollaksenikin. Siinä kuumassa ja vuoroin kylmässä vedossa tuntuu reum. särky kuin laajentuneen nilkkoihini.
Illalla ja tänä aam. tuskin saatoin astua vasemmalla nilkalla. Huomenna 1:30 ntä aion rannikkoa kohden. Aion poiketa pariksi päivää Omaruruun. Olen näin omassa vapaudessani ja hiljaisuudessa.
Käytän vähän kynää näillä pysäyspaikoillani. Swakopissa on siksi paljon meikäläisiä, ettei ne anna rauhaa kauaa kerrallaan. Siellä on myös rakennustyö käynnissä.
Suomalaisen koulun rak. Pitäisi kai siinäkin vähän olla apuna.
Tämän matkan aikana, näinä 2 vuotena, uskonnolliselta alalta luetuistani, huomioimistani, ja entiset kokemukseni lukuunottaen, minä olen tullut paljon arvostelevammaksi,
jos olen ollut vähin aina. Mutta tämä ei tee minua köyhemmäksi, mikäli saan oikeaa arvostelun henkeä. Hyvää yötä.
31/11-52 (eli 1.12.1952, EA) Lieneekö siellä Yrttilässä ketään asumassa.
tate lähtee asioille ja kirje lentämään.
Taivaan Isän huomiin.
G.
Swakopmund. 7.12.-52.
Rakas T.
Pitäähän tässä erikseen lähettää Joulutoivotus, vaikka yleistä lähetinkin vasta v. maanantaina. Niin että,
Taivaan Isä auttakoon sinua mahdollisimpaan hyvään Jouluun, ja siunatkoon sen!
__________
Tiist. illan suussa saavuin tänne. En tullut jääneeksi Omaruruun, oli niin varhainen aamukin mennä kolistelemaan. Jo täällä S.m. asemalla oli vastassani sähke.
"Heti lähtösi jälkeen kävi pyörremyrsky. Oniipan päärak. katto meni kokonaan ja kirjapainorakennuksen katto vaurioitui." Hommaa ne ja ne tavarat ja lähetä Grootf. kautta tulemaan.
Oli kuin lomamieliala olisi pudonnut siihen. - - Vaihtaen sähkeitä ja kirjeitä, olemme päässeet siihen, että en tarvitse matkustaa heti takaisin ja, että Engelasta voivat käyttää
pellit ja rimat y.m. mitkä sinne sairaalan kattoa varten tilivat. Täältä vain hankin tilalle, ja lisää ja Herra edes järjestää ylimääräisen rautatienauton kuljettamaan Gr.font.
Oniipaan. (eli Grootfonteinista Oniipaan, EA). Huomenna käyn Walfishbay:ssä noilla tilauksilla.
Mieleni alkaa saada näin, virkistysmatkarauhallisuutta. Asumiseni Rheiniläisessä oli peruutettu ja siirretty Suomalaiseen. Johtajatar, maisteri Väisälä oli muuttanut keitt.
kamariin ja antanut minulle oman huoneensa!
Tämä on Martin Aschin pihan vieressä. Mereltä käy tuuli hyvin. Ashin päärakennus ja pari pikkulaa vähän estävät. Jalkani eivät ole oikeen toipuneet vielä siitä mitä Gr. fondt.
alkoi tuntumaan sen moottorin päällä ratsastamiseni jälkeen. -
Reumat. siitä sai niin yllykettä. Hyvä on edelleen pannakseni merkille ihmisparkojen hapuilemista, josko ehkä tulisivat tuntemaan Jumalaa. Mutta yhtä kurja kuin
ihminen on, on hänen hapuilunsakin. Kuitenkin on hyvä edes hapuilla, parempi kuin ilman. Ja siinähän se on terveinkin valv ja voima jossain kuin tuon hapuilun avustamana ja
yhteissummana, vaan ei suinkaan yhdessäkään täydellisyydessään. Hapuillaanhan pois vaan, siinä valonmäärässä minkä saaneet olemme.
Jouluterveisin G.-resusi.
Terveisiä tutuille kun kirjoitat. Erittäin lapsillemme. isältä.
"Terv. ja Hyvää Joulua % Koponen"
Onguedivassa 1.2. -53.
Rakas T.
Kirjeesi saapui toissa p:nä Swakopin kautta, kiitos vielä siitä! Itse olin viikon Onandjokuella tarkastettavana ja samalla tein eräitä töitä. Kirkkailta sanoi toht. Saloheimo keuhkojeni
näyttävän, portit (Hilukset) vain ahtaanpuoleiset. Uskoo olleen kuumeen ohessa kataria koska oli vinkumista ja napsetta. Hyvä siis näinkin. Olisipa sinullakin edes näin hyvin,
niin mikäpäs silloin olisi. Mutta ei me silti saa kuluttaa sielumme voimia liian paljolla tuskailulla kysellen minkä tähden, minkätähden, jos niinkin on kuin sinulla on ollut.
Se kyllä selviää aikanaan.
Rukoillut olen parantumistasi, ei sitä voi muistaa miten monta kertaa, ja olen tullut yhä enemmän siihen käsitykseen että rukoillessamme parantumista, uskomme ei saa ollakaan
uskomista parantumiseen vaan uskossa puhumista Jumalalle ja niin uskoa Jumalaan. Jännittynyt uskominen parantumiseen tarjoaa vaaran henkien alaisuuteen ja ihmisen särkymiseen toisella tavalla.
Minkä Oikea Isä tekee, se on tehty ja siitä kotona kiitetään!
Oloni tuntuu yksinäisemmältä kun oikeastaan milloinkaan. Etenkin loman aikana oli näin laita. Tämä sunnuntai päivä oli nyt lomani viimeinen. Kun katselin aikaisempia kuviamme,
esim. Onajenassa otettua, ja Matin ja Eeron kuvaa Ontanangan seinustalta, kaipuu on kovin suuri.
Matti ja Eero Ontanangassa vuonna 1923
Gabrielin ottama valokuva
Onguedivassa 10/III -53.
Rakas Meme-kulu!
Kiitos kirjeestä, jossa oli vähän Kertultakin! Odottelin jo viime perj. postista kirjettä, vaan ei tullut. Toisekseen hyvin ymmärrän vaikka vähän viipyykin.
Eihän niillä voimilla paljoa, eikä aina niin ole uutta asiaakaan.
Eihän minullakaan uutta ole. Alhaalta tulostani asti olen nyt viimein saanut olla melko hyvin paikoillani ja työskennellä siinä pajahuoneessa minkä silloin 1926 vuoden lopuilla rakensin.
Se on nyt muodosteltu niin kuin paremmaksi yleisverstaa huoneeksi ja tässä on jo tyydyttävän hyvä työskennellä. Ei minulla vielä ole näin mieluista työhuonetta ollutkaan muuta,
kuin höyryl´ Osmon konehuoneesta on jäänyt myös tähän verrattava muisto, suunnilleen.
Joitain automatkoja ovat vielä pyytäneet suorittamaan. Sellainen oli m.m. toissa sunnuntaina jolloin vein Gabriel Taapapin vaimon tuone Angolan rajalle sukulaistensa luokse.
Oli samaal. sairaus kun sinullakin. Jopa puhuin siellä hyvästellessäni kohtaloittemme samanlaisuudesta ja hyvästelin Herran nimeen. Jo maanantaita vasten yöllä hän oli päässyt lepoon.
Olet toisinaan maininnut miten on monien ihmisten elämässä tuskallista. Jos rupeisin minäkin, niin kyllähän on täälläkin. Esim. kun on ihminen joka on paljon sairastellut jo lapsena,
sitten hyvin nuorena naimisiin, 1 tyttö rääpäle tuli, 1. seur. kesken, mies kuoli, leskenä hosp. opettajaksi ja meni uusiin naim, poika rääp. tuli ja on heikko.
Keskonen seur. ja terveys huono edelleen. Kuulokin heikko, eikä esim. emännyyslahjoja, niin sanon minä, että on siinä näissä oloissa oltavaa itsellä, miehellä ja vähän muillakin.
Ruokatavarain saanti on paljon huonompaa nyt, kuin silloin aiemmin täällä. Ei tule maitoa, ei lihaa, ei munia, ei riisiä joita silloin melkoisesti sai ja sopuhintaankin.
Maakalaiset (paikalliset, EA) ovat joltisessa nälässä harva se vuosi, ja parast´aikaa. Että ei täällä olot ilahduta. Minä ja monet olemme jo aikoja pitäneet liha tai hetelmäpurkkia
huoneessamme lisänä ruokatalomme antimiin, että voimme jollain virkistää oloamme kun oikeen jää kaipaamaan jotain vahvistuksekseen. Tämä vie tietysti aikalailla palkkapenistämme,
tuon £5 lisäksi kuussa.
Ihan olen ositt. alkanut ajatella oman evään laittoa, niin voisihan ehkä vähän valita mikä tuntuisi terveydellekin sopivimmalta, vaikka se tulee tosin yhä kalliimmaksi ja hankalammaksi.
Että en tiedä. Mutta sen tiedän, että täällä on monesta kohtaa ikävämpää, kun edellisillä matkoillani. Mutta missäs nyt varsinaisesti iloittanee nykymaailmassa. Jospa tässä pari
vuotta menisi jotenkuten ja rauhana vielä säilyisi, niin ehkä vielä oman majan ja eväittenkin merkeissä saisin vähän hengähtää?
Hyvää yötä rakas mamma-riepu.
Viime kirjeestäni jäi terveiset ja reunakirjoitukset pois kun auto jo kävi lähteäkseen. Terveisiä nyt senkin edestä G:bosi.
Tämä kirje jäi viimeiseksi Gabrielin itsensä kirjoittamaksi kirjeeksi.
Ongeuedivassa 16/6 -53.
Rakas Memekulu!
Kiitos kirjeestäsi! Hyvähän tuo oli taas kuulla miten voinnit ovat, ja yhtätoista muutakin. Kai teillä sitten tuli pohjoiseen mentyä, kaikesta päättäen. Saakaa nyt siellä oikeen hyvä
levähdys, uudistuneet voimat.
Minulla oli edellisten kahden viikon aikana asioimismatka, Outjo, Otjiwarongo, Grootfontein, Tsumeb, ja tänne. Kyllä siinä olikin moneen nimeen asiaa. M.m. olin 3 iltaa
"koulussakin." Istuin erään rak.mestarin tunneilla, sementtisien vesisäiliöitten johdosta. Sellainen on suunnitteilla Engelan sairaalaan ja pitäisi minun kuulemma uskaltautua se tekemään.
Työn kasaantuminen Onguedivassa, estänee kuitenkin tuon säiliön teon tuonnemmaksi. Matka muuten oli virkistävä. Nyt paiskelen kärryjen raudoitusta, Onajenan (Onayenan, EA)
saunan uunin peltityötä, kirjapainokoneen pienempiä osia, höyläkonetta Engelaan j.n.e.
matka oli noin 900 kilometrin pituinenGabriel saneli sairaalavuoteelta viimeisen kirjeensä. Se löytyy yläpalkin kohdasta "kuolema."
