Suomen Lähetysseuran työntekijäpäivät pidettiin Lähetystalolla Helsingissä tammikuun 7-10 p:nä 1949. Heiltä oli etukäteen kysytty: "Milloin lähetys ensi kerran kosketti elämäänne?"

Lähetyssaarnaaja minusta tuli lähelle siten, että helsinkiläinen palvelijatar oli tuonut mukanaan kauas maalle kesälomalle tullessaan ison kasan erilaisia lähetyslehtiä ja antoi ne äidilleni. Niitä oli sievä korillinen. Samallainen korillinen lähetyslehtiä oli kertynyt myös isoäitini kotiin, jossa kyläillessäni luin niitä ja katselin kuvia. Rakkaat vanhempani huomasivat myös meidän tarvitsevan lisää näitä tietoja ja tilasivat ensin Lasten Lähetyslehden. Olin silloin vähän yli kymmenen vuoden ikäinen. Se lehti ja postinhakumatka, jolloin lehti tuli ensi kertaa omiin nimiini, vaikuttivat erityisellä, hiljentävällä voimallaan.

Oma sijansa on silläkin, kun kerran elonkorjuussa ollessamme eräs vanha täti kertoi, mitä oli edellisenä päivänä kuullut lähetyspuheesta kaukaisella kansakoululla: "Jos muistaisimme jouluevankeliumin sanoman muulloinkin kuin jouluna ja mikä lähetysajatus siihen kätkeytyy, niin meitä ei vaivaisi ajatus, onko lähetyskäskyä olemassa, kuuluuko se minulle vai ei." Syventyvää mielenkiintoa, rukoushuomauksia, pieniä anteja, ikävöintiä lähetystä kohden.. kaikkea tätä jatkui.

Mahdottomalta kuitenkin näytti käytännössä noin suuri asia, kun minä olin vain tällainen kouluton, tyhjä ja köyhä. Kuitenkin Jumalan johdatuksesta sain eräänä päivänä seisoa silloisen Sörnäisten Kristillisen Kansanopiston (1) rakastetun johtajan Edv. Einiön (2) edessä, joka löi leikillisesti oppilastaan olalle ja sanoi: "Jos Kaapolla olisi enemmän alkeissivistystä, pitäisi sinun pyrkiä lähetyskouluun." "En voi mitään sille, että ei ole", saatoin vain vastata. Silloin syttyi jälleen mielessäni uusi muistutus - valmistelisiko Jumala puolellaan kuitenkin tätä asiaa?

Vuosia kului ja asia oli mielessäni. Eräällä seuramatkalla kuulin rovastinna Hulkkosen (3) Kuorevedellä (4) takanani sanovan: "Tuon Kaapon pitäisi pyrkiä lähetyskouluun, tai jos eivät ottaisi kouluun, niin ehkä käsityöläisenä lähettäisivät." Myöhemmin samana syksynä, toisessa paikassa lähetysillan päättyessä, heitti rovasti T. Hulkkonen eteeni kysymyksen: "Mitä sanoisit, jos ruvettaisiin lähettämään sinua Ambomaalle?" Heillä oli erään lähetysmiehen (5) kanssa ollut asiasta puhetta. Yllättyen ja enempää sillä kertaa miettimättä vastasin, että jos on Herran tahto, olen tässä. Oli kuin kolmannen kerran kysytty, tahdonko. Samalla koin niin suurta Jumalan läsnäoloa, että välttääkseni näyttämästä liikutusta piti mennä viereiseen huoneeseen. Vuotta myöhemmin lopetettuani työt laivassa (6), jossa olin palvellut, ja annettuani laivan avaimet isännälle hän ojensi minulle silloisen lähetysjohtajan, rovasti Matti Tarkkasen kirjeen, jossa oli: "Tule viipymättä Helsinkiin. Ota sellaisia vaatteita mukaasi, että voit käydä myös työmaalla harjoittelemassa."

(1) Opiskelu Sörnäisten Kristillisessä Kansanopistossa alkoi 4.11.1912. Opisto ja sen asuntola olivat Helsingissä osoitteessa Vaasankatu 9. Koulu loppui 1.5.1913.

(2) Edvard Einiö oli Sörnäisten Kristillisen Kansanopiston johtaja vuosina 1910-1937. Kustaa Aadolf (K. A.) Paasio toimi useiden vuosien ajan (1910-12, 1918-26) Sörnäisten kristillisen kansanopiston johtokunnan puheenjohtajana. Lähetysseura oli tämän opiston epävirallinen, hengellinen taustajärjestö. Paasiosta tuli 1920-luvulla Lähetysseuran apulaisjohtaja ja vuonna 1934 lähetysjohtaja.

(3) Hän oli Eine Maria Hulkkonen, os. Grönros, s. Kemissä 3.9.1877. Hän oli silloin pastorska, ei rovastinna, koska aviomiehestä tuli rovasti vasta vuonna 1928.

(4) Kuoreveden kirkkoherra Kaarle Teodor Hulkkonen oli lähettänyt yllättäen Gabrielille kesällä 1915 kirjeen ja pyytänyt Gabrielin toveriksi kalastamaan ja rengiksi. Lavolasta Gabriel lähti Viipuriin, mistä matka jatkui junalla Riihimäelle. Siellä oli junanvaihto pohjoiseen. Riihimäeltä juna meni Tampereen kautta kohti pohjoista. Hän vaihtoi Vilppulassa Mänttään menevään kapearaiteiseen junaan, jatkoi sieltä Kuorevesi-laivalla Kuorenveden kirkonkylään ja käveli lopulta pappilaan. Gabriel oli Kuoreveden pappilassa seuraavaan suveen, vuoden 1916 kesäkuun 15. päivään asti.

(5) Hän oli lähetyssaarnaaja Aatu Järvinen, (vuodesta 1942 Järvineva. Aatu Järvinen syntyi 6.7.1887 Ruovedellä, oli Ambomaalla vuosina 1917-1926, 1929-1936 ja 1948-1951. Kuoli Loimaalla 6.6.1956 (68-vuotiaana). Hänen vaimonsa oli opettaja Alma Sofia Järvinen (vuodesta 1942 Järvineva), syntynyt 3.10,1890 Huittisissa, oli Ambomaalla vuosina 1917-1926 ja 1929-1936. Hän kuoli Loimaalla 24.4.1963 (72-vuotiaana).

(6) Syyskesällä 1916 Gabriel oli koneenhoitajana Savonlinna-laivalla, joka kulki hänelle tuttua reittiä Joensuun ja Pietarin välillä.