Suomen Lähetysseuran entisen johtajan Matti Tarkkasen kirje

Helsinki, 31./8 1936.

Mr Gabriel Asikainen,
Ondonga

Rakas Veli:

Lisääntyköön armo ja rauha joka päivä Herran Jeesuksen tuntemisessa.

Jo toukokuun lopulla sain sinulta kirjeen, joka oli hyvin tervetullut, vaikka en vielä ole siitä kiittänyt. Myös olen kamreerimme kautta saanut aikaisemmin sinulta 500 mk ja taas eilen 500 mk, joista myös kiitos. Iloitsen, että Herra on maallisestikin auttanut entisten ahdinkojen suhteen. Sigrid-täti tulee tänään kirjoittamaan Tildallekin; hän oli ystävällinen ja lähetti meillekin 4 kiloa suomuuraimia.

Nyt lienee työpaikkasikin muuttunut, kun Saukkosen sairastumisen takia sinut on määrätty Onguedivaan. Sehän kyllä on sinulle tuttu työmaa, mutta toiselta puolen olisi sairaala ja kirjapainokin sinua välttämättömästi tarvinnut ja ikävää on aina tehtäviä muutella. Yksi mies ei siellä mitenkään tule toimeen, ja vaikka on päätetty, että Koivu sinne lähetetään, niin laivoissa ei ole tilaa ennekuin syksyllä myöhään. En oikein ymmärrä miten voit siihen asti tulla siellä toimeen, kun Anna Gladkin lähtee lasten mukana Suomeen. Neuvotelkaa nyt koulukomiteassa, mitä olisi tehtävä.

Olen iloinen, että olet lukenut tutkimalla Saphirin Heprealaiskirjettä. Se on jalo kirja ja vie sisäiseen kristillisyyteen, jos vain tahdomme antautua siihen oman minän kuolemiseen, mikä on ehto Kristuselämän kehittymiselle meissä. Koeta myös todistaa suullisesti Herrasta, jotta johdossasi olevat nuoret löytäisivät Hänessä voiman tullakseen kristillisiksi persoonallisuuksiksi. Sillä sehän on opiston kasvatustyön varsinainen tarkoitus. Kristuksen kärsivällisyys ja rakkaus olkoon siinä aina esikuvanasi.

Minut tässä 2½ vuotta sitten irroitettiin aisoista kokonaan. Mutta nyt taas olen ollut hyvin paljon lähetyksen asioissa kiinni, olenpahan jo 1½ v. ollut puheenjohtajanakin. Mutta asun koko kaukana lähetystalolta ja se jonkun verran estää oikein tarkasta asiain seuraamisesta. - Näin on ihmeellistä elämämme juoksu.

Sano paljon terveisiä kaikille, valkoisille ja ambolaisille.

Rakkain terveisin
Matti Tarkkanen